"Mitä sä haluaisit juoda?" kysyy Majlandin pehmeä-ääninen kippari tilatessani päivän pizzan. "Ihan vaan vettä." "Jäätkö sä tähän vai menetkö tonne ylös?". Aavistuksen rujosta miehestä huokuu outoa lämpöä, jotakin perusasiakaspalvelun ylittävää huomaavaisuutta. Vai enkö vain ole tottunut sympaattiseen, ihmisarvoiseen kohteluun? Jään alas sisäkannelle.
Olen Majlandilla, Martinsillan Grillin viereen ankkuroidulla ravintolalaivalla. Tullessani kuvaamasta Jazz-teltan tapahtumia Forum Marinumista, ohitin Grillin ja laivan matkallani Jannan keikalle ja panin merkille ilmoituksen seitsemän euron päivän pizzasta. Päätin muutaman sadan askeleen sisällä aterioida tänään vetten päällä.
Janna veti hyvin - no, niin hyvin kuin sillä äänellä ja tyylillä voi vetää. Kuvasin koko keikan lähes eturivistä, fanien joukosta ja kiersin näin ovelasti kuvauspitin kahden ensimmäisen kappaleen kuvausoikeusrajoituksen. Välillä kyllä aloin epäillä Jannan huomaavan minut - varsinkin, kun yhden pitkän instrumentaaliosion aikana hän häipyi backstagelle ja haki jonkun tyypin lavan laidalle. Kukaan ei kuitenkaan taaskaan tullut poistamaan minua tai kieltämään kuvaamista. Achievement unlocked! Solistin lavaliikehdintä oli välillä hieman tuskaisen oloista - ihan kuin se ääni pitäisi puristaa ulos väkisin. Keikan jälkeen pysyin päätöksessäni ja ohjasin jo kipeät jalkani askeltamaan kohti Majlandia. DbtL oli miltei ohi, riittäisi, että hankkiutuisin keskiyöksi Forum Marinumille kuvaamaan ilotulitukset.
Laiva on ulkoisesti hyväkuntoisen, joskin ehkä parhaat päivänsä nähneen näköinen. Ikkunoihin on maalattu mukavan värikkäästi aluksen nimi kirjain per ikkuna -tyylillä. Sisäkansi paljastaa laivan "kelluva pubi" -luonteen. Heti sisäänkäynnin kohdalla on karaokenurkkaus. Ikkunoista tulviva elokuun ensimmäisen päivän valo ei imartele vaaleaksi lakattua, virttynyttä lautalattiaa, mutta ruokailutila on siisti ja kohdalleni osuva henkilökunta miellyttävää ja kohteliasta.
Päivän pizza on mallia sipuli-jauheliha-ananas. Oh, pizza on karu, mutta valtava! Se on ylitsevuotava ja selkeästi suurempi kuin lautanen, jolla kippari sen pöytääni tuo. En ole ihan varma, jaksanko syödä koko annoksen kerralla, ehkä saan mukaani yöpalaa. Pohja on pehmeä, veitsi tylsä. Maku on kuitenkin hyvä, vaikka juusto ei ole yhtä herkullista kuin Paninissa. Syön rauhalliseen tahtiin, nauttien mausta ja täyttyvän vatsan tunteesta. Tätä pizzaa voi syödä niin maistellen kuin myös ruokailutilanteesta riippuen mättönä. Päivän syömättömyys auttaa minua tyhjentämään lautasen, eikä mitään jää tuonnemmaksi.
Ruoka, palvelu ja tunnelma suovat Majlandille arvosanaksi 3/5 - mutta se ei ole aivan sama arvosana kuin Paninin 3/5. Mikäli arvostat ruokapaikassa tyylikästä ja siistiä miljöötä, saatat valita Paninin, mutta hyvän mättöpizzan ystävä voi huoleti suunnata askeleensa kohti Majlandia, tuota kelluvaa keidasta.
Juuri, kun syön viimeisiä viipaleita, karaoke alkaa selkäni takana. Mun aika mennä on.
Ehdin yöllä juuri sopivasti ilotulitukseen. Turun kaupungin fb-profiilissa julkaistiin useita kuvia - vähän liiankin monta, sillä joukkoon oli eksynyt hieman heikompiakin otoksia, jotka minun olisi tietysti pitänyt itse karsia pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti