Stefano huomasi, että pidän kirjaa tähtiarvosteluistani IMDb:ssä ja halusi nähdä top 10 -listani. Kun huipulta perataan pois tv-sarjat ja lyhytelokuvat, huipulle jää kolme elokuvaa, jotka olen arvostellut 10/10 (5/5) -arvoisiksi.
Näistä yhdelle on kertynyt huomattavasti vähemmän uusintakatseluita kuin muille - Spike Leen vuoden 2002 25th Hour on niin teknisesti kuin näyttelijäsuorituksiltaan lähes virheetön teos. Se tuli Suomeen valtavalla neljän kopion voimalla ja se on esitetty kerran Nelosella vuonna 2008. Oli siis jo korkea aika katsoa teos uudestaan. Itkin. Useasti. Varsinkin Brian Cox onnistui löytämään isähahmostaan jotakin käsittämättömän koskettavaa. Pienimmät sivuhahmotkin on joko kirjoitettu tai roolitettu täysin kohdalleen. Oli kiva nähdä Anna Paquin aika pienessä, mutta silti tärkeässä roolissa. Olen nytkin näppäimistön äärellä kuin Kaj Kunnas, joten liitän tähän perään ensitunnelmani elokuvasta. Teksti on julkaistu alunperin internet-päiväkirjassani. 5/5
25th Hour 15.11.2003 la
SPIKE LEEN uusin elokuva, miesten välisestä ystävyydestä kertova, loistava "25 th Hour" liikutti minut kyyneliin. Tarina kertoi newyorkilaisen huumekauppiaan(EDWARD NORTON) viimeisestä vuorokaudesta vapaudessa ennen seitsemän vuoden vankilatuomion alkua. Monty Brogan viettää viimeisen päivänsä kahden parhaan ystävänsä(PHILIP SEYMOUR HOFFMANIN ja PEPPERIN) ja tyttöystävänsä(ROSARIO DAWSONIN) kanssa ja aikoo samalla hoitaa asiansa kuntoon isänsä(BRIAN COX) ja alamaailman kontaktiensa kanssa.
Elokuva on puhtaasti tarinavetoinen ja ehdottomasti ns. näyttelijöiden elokuva. ED NORTON ja P.S.HOFFMAN ovat aina hyviä, mutta todella hyvästä henkilöohjauksesta ja rooliin paneutumisesta kertoo se, että BARRY PEPPERIN kaltainen nobody onnistui varastamaan kummaltakin tähdeltä kohtauksen. Sivuosanäyttelijät onnistuivat myös hyvin - erityismaininnan ansaitsee BRIAN COX, jonka molemmat kohtaukset Montyn isänä olivat huippuluokkaa.
Käsikirjoituksen on tehnyt DAVID BENIOFF oman kirjansa pohjalta. wtc-viittaukset pysyivät käsissä, eivätkä pomppineet silmille eurooppalaista makua ärsyttävästi, vaan pysyivät rauhassa taustalla luoden hienoista lopullisuuden tuntua, jota Montyn tilanne vahvisti. RODRIGO PRIETON taitava kuvaus vahvisti hyvää tunnelmaa erottumatta häiritsevästi muuten kuin positiivisesti. Lyhyesti sanottuna vahvoja näyttelijäsuorituksia ja hyvä tarina. *****, 135 min
Saisinpa muistinmenetyksen, niin voisin nähdä tämän elokuvan uudelleen ensimmäistä kertaa.
Näistä yhdelle on kertynyt huomattavasti vähemmän uusintakatseluita kuin muille - Spike Leen vuoden 2002 25th Hour on niin teknisesti kuin näyttelijäsuorituksiltaan lähes virheetön teos. Se tuli Suomeen valtavalla neljän kopion voimalla ja se on esitetty kerran Nelosella vuonna 2008. Oli siis jo korkea aika katsoa teos uudestaan. Itkin. Useasti. Varsinkin Brian Cox onnistui löytämään isähahmostaan jotakin käsittämättömän koskettavaa. Pienimmät sivuhahmotkin on joko kirjoitettu tai roolitettu täysin kohdalleen. Oli kiva nähdä Anna Paquin aika pienessä, mutta silti tärkeässä roolissa. Olen nytkin näppäimistön äärellä kuin Kaj Kunnas, joten liitän tähän perään ensitunnelmani elokuvasta. Teksti on julkaistu alunperin internet-päiväkirjassani. 5/5
25th Hour 15.11.2003 la
SPIKE LEEN uusin elokuva, miesten välisestä ystävyydestä kertova, loistava "25 th Hour" liikutti minut kyyneliin. Tarina kertoi newyorkilaisen huumekauppiaan(EDWARD NORTON) viimeisestä vuorokaudesta vapaudessa ennen seitsemän vuoden vankilatuomion alkua. Monty Brogan viettää viimeisen päivänsä kahden parhaan ystävänsä(PHILIP SEYMOUR HOFFMANIN ja PEPPERIN) ja tyttöystävänsä(ROSARIO DAWSONIN) kanssa ja aikoo samalla hoitaa asiansa kuntoon isänsä(BRIAN COX) ja alamaailman kontaktiensa kanssa.
Elokuva on puhtaasti tarinavetoinen ja ehdottomasti ns. näyttelijöiden elokuva. ED NORTON ja P.S.HOFFMAN ovat aina hyviä, mutta todella hyvästä henkilöohjauksesta ja rooliin paneutumisesta kertoo se, että BARRY PEPPERIN kaltainen nobody onnistui varastamaan kummaltakin tähdeltä kohtauksen. Sivuosanäyttelijät onnistuivat myös hyvin - erityismaininnan ansaitsee BRIAN COX, jonka molemmat kohtaukset Montyn isänä olivat huippuluokkaa.
Käsikirjoituksen on tehnyt DAVID BENIOFF oman kirjansa pohjalta. wtc-viittaukset pysyivät käsissä, eivätkä pomppineet silmille eurooppalaista makua ärsyttävästi, vaan pysyivät rauhassa taustalla luoden hienoista lopullisuuden tuntua, jota Montyn tilanne vahvisti. RODRIGO PRIETON taitava kuvaus vahvisti hyvää tunnelmaa erottumatta häiritsevästi muuten kuin positiivisesti. Lyhyesti sanottuna vahvoja näyttelijäsuorituksia ja hyvä tarina. *****, 135 min
Saisinpa muistinmenetyksen, niin voisin nähdä tämän elokuvan uudelleen ensimmäistä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti