#kulttuuriblogi polttaa Twin Peaksin

Jakso 17

Varhaisen dementian merkkejä osoittava Cole retkonnaroi menneitä. Ilmassa on vahvasti Salaisten kansioiden loppukausien mytologiajuonen selkeyttä. Mullins pääsee aallonpituudelle ja nyt myös fiibi tietää Dougien olevan Cooper. Cooperin vaiheet kerrataan hienosti tiivistettynä, jotta jatkossa ei tarvitse katsoa koko kautta uudelleen. Putkassa tulee suukopua. Puhelinlangat laulaa - ominousisti. Käy nopeasti selville, miksi koko kauden putkassa ollut tyyppi on saanut kunnolla turpaan, eikä lyöjää ole vangittu. I approve 100%.

Benin veli, Jerry Horne on päätynyt alasti Jacksonin reikään Wyomingissa. Ben tekee järjestelyt hänen noutamisekseen - miksi? Paha Cooper jumittaa Pupupalatsissa ja imeytyy kuutioon, hapsiaisaluksen muotoisen pään seuraan. Seimolap ohjaa PowerPoint-diashowta Kinectillä. Paha Cooper ihmettelee päädyttyään poliisilaitoksen pihaan ja niin minäkin. Unohdin mainita viimeksi ennustuksestani, jossa Cooper ja Paha Cooper kohtaavat, sulautuvat toisiinsa ja tuhoutuvat.

NäinO

Andy on tuntevinaan Pahan Cooperin ja putkassa silmätön naisidentifioitu käy yhä rauhattomammaksi. Paha Cooper tapaa Lucyn ja Frankin, Andy saa etiäisen. Chad aseistautuu, Andy aavistanee jotakin ja menee hakemaan Hawkia. Kuminyrkki hoitelee Chadin. Puhelin soi ja todennäköisesti soittaja on Cooper. Tiivistä tunnelmaa ja väkivaltaa Frankin toimistossa. Ampuessaan Pahaa Cooperia selkään Lucy ymmärsi siirtyä henkisesti jo 1990-luvulle.

Ristihäivytyshaamut tulevat klähmimään ruumista. Kumikäsi nyrkittää BoBin paskaksi, muut lähinnä katselevat sivusta. Kaikki sarjan hahmot ovat Frankin toimistossa, joten Cooper häipyy entiseen hotellihuoneeseensa, jossa Josie Packard lienee edelleen jumissa laatikon nupissa. Seuraa arkistokuvaa. Sarah kiroaa tyttärensä, jonka murha pilasi kaiken. Laura häviää metsään. Julee Cruise näyttäytyy.

En jaksanut katsoa molempia jaksoja peräkkäin.


Jakso 18

Jaaha, tämä jatkuu suoraan siitä, mihin jäätiin. Paha Cooper on ihan liekeissä, Dougie palaa myös ja Cooper kuljettaa kirkuvaa Lauraa metsän pimeydessä. Joku Cooper tapaa taas Miken käsivarsineen. Ja Laurakin on taas mukana - tämä ja Leland nähtiin jo kauden alussa. Aidolla Dianella on muuten aidot punaiset hiukset. Sitten ollaan tiellä, jolla Paha Cooper sai aiemmin autosairauskohtauksen ja oksensi syliinsä. Myös Cooper kerää matkamittariin tasalukuja. Mutta ei, Cooperia ei vedetä mihinkään. Ei, kun vedetäänpäs - tai sitten vaan RoyOrbisonoitiin yöhön asti.

Hieno kuva

Saavutaan Pahan Cooperin motellille. En tiedä, onko tämä Motel California Hämärän rajamailla hyvä paikka sille, mutta Cooper haluaa tehdä sen pimeässä. En shippaa näitä kahta, eikä jatko ole mitenkään verrattavissa viime viikon pariutumiseen. Tässä ei edes pureta URSTia ja Diane näyttää vähän kärsivältä. Dianea ei suhde kiinnosta.

Cooper käy kahvilla ja tulee toimeen kanta-asikkaiden kanssa. Kiva nähdä, ettei koko ajan olla vaan kerhohuoneessa, vaan ulkomaailmassa on ihan tarinaa ja juontakin. Normaalisti Carrie Page haistattaa pitkät tuollaisille jehoville, mutta juuri nyt hänellä on ihmissuhdeongelmia. Nykyisellä digitaalitekniikalla voi kuvata koko matkan Odessasta Twin Peaksiin yhdellä otolla.

Carrie ei tunnista paikkoja Twin Peaksissa, vaikka kyseessä on sama näyttelijä. Kummaa. Eikä Sarah Palmerkaan asu talossaan, koska kyseessä on rinnakkaismaailma, vaikkakin Chalfont on tuttu nimi kakkoskauden huonommalta puolelta, kuten myös Tremond. Tässä lienee taas kyseessä Jaakobin painajainen. Sarja päättyy cliffhangeriin.


Loppupurku

Ideahan vaikutti aluksi ihan tavalliselta saippuasarjalta, mutta parani heti, kun perusjuoneen lisättiin se, että hahmot olivat hieman omituisia. Vikaan meni, kun mystiset tapahtumat saivat liikaa painoarvoa. Tekijöiden olisi myös pitänyt pitää puolensa ja olla paljastamatta Laura Palmerin murhaajaa. Lisäksi olisi auttanut, jos tekijät olisivat säilyttäneet kiinnostuksensa projektiinsa. Tuloksena olisi voinut olla Clarke/Kubrick-tyylisesti "maailman paras parhaan katseluajan saippuasarja".

Kolmoskaudessa oli paljon hyvää: kuvanlaatu, hahmot, kuiva huumori, hurme, Miguel Ferrer, tunnelma ja näyttelijät - vaikka Kyle MacLachlanin fetisointi oli vähän liiallista. Tarina olisi voinut hyvin keskittyä taas tiiviimmin Twin Peaksiin ja tuttuihin hahmoihin, vaikka se olisi ollut vähän vanhan kertausta - kuten kauden loppu nyt oli. Tarinaa olisi myös voinut kuljettaa eteenpäin vähän nopeamminkin, sillä materiaalia siihen olisi kyllä ollut. Poistettuja kohtauksia tuskin nähdään ihan pian.

En ole vielä kuunnellut YLEX Etusivun analyysiä, eikä Rewatch ole vielä ilmestynyt, mutta oma tunnelmani on nyt vähän haalea. Ehkä katson sarjan uudelleen, kun se tulee SubTV:ltä jonkin ajan päästä.


Kiitos kaikilla lukijoille henkilökohtaisesti, tiedätte kyllä, keitä olette. Ensi viikolla tai ainakin lähiaikoina alkaa #kulttuuriblogin viikon LaserDisk -sarja.

#kulttuuriblogi palaa Twin Peaksiin 14-16

Jakso 14

Gordon soittaa Frankille. Albert kertoo Tammylle kaiken sinisistä ruusuista. Cole luulee jotakin, mutta lastan huuto suistaa ajatusjunan raiteiltaan. Gordonin tuskaa on tyydyttävää katsoa. Diane tulee sisään ja on mulkku itsensä, mutta tajuaa olevansa puolisisar Janeyeyelle. FBI:n Las Vegasin aluejohtaja on kuin jorma ollila tai arto räty, vaikka hänellä tuskin on edes hilkka ahteen tasoista syytä käytökselleen. Tuotantotiimi on tuhlannut rahaa naisiin ulkomailla, joten tähän väliin on lisätty vanhaa kuvamateriaalia. Andy ei ole vegaani. Jos Chad ei kerran tajua, miksi hänet pidätetään, niin ei sitä ainakaan hänelle kerrota.

Hyvin artikuloitu perinnöllisistä taudeista huolimatta

Tutkimusryhmä askeltaa Pupupalatsiin. Kello 14.53 g-bozia -kulhon ääreltä löytyy silmätön nainen. Suhinaa, huminaa ja sähköistä rätinää - kaikki draaman keinot käytössä. Käy kuin Kuutiossa: se, joka ei pysty paikkaa kuvailemaan, vedetään kerhohuoneeseen ilmaspiraalin kautta. Jättiläinen on aikansa kuluksi liittynyt naatnukolap. Andy picks up a woman - like a boss. Putkassa säilytetään myös apinoita ja lapsia. Pähkinänäsärkijä-Jamesilla on kädetön työpari. Sarah juo vaihteeksi baarissa. Perusamerikkalaisen seura ei kiinnosta, joten tulevaisuus on verinen. Pilvimuijaalla on Paulan svetari. James on menossa Roadhouseen, vaikkei hänellä ole tänä iltana keikkaa.


Jakso 15

Nadine on lapiokävelyllä. Hän on muuttunut ja tietää Edin ja Norman suhteesta! Miten kaunista, mutta kuka saa lapiosta? Ed on vapaa... Toistaiseksi. Walter kukkoblokkaa pahasti. Norma tekee valtavan virheen ja tulee katumaan sitä. Tätä on odotettu 25 vuotta, joten täyttymyksestä on hyvä siirtyä suoraan kadonneelle maantielle. Paha Cooper pysähtyy huoltoasemalle. Asema on sisältä tosi iso ja takapihalla puhutaan takaperin. Jeffries löytyy putkestaan. Dickie uhkaa Pahaa Cooperia aseella, hauskaa. Dickie kertoo ilmiselvyyksiä ja saa väkivaltaa. Steven sekoilee metsässä oltuaan silleen Donnan siskon kanssa.

Leaving already?

Roadhousen levytansseissa soitetaan Eliminatoria. Yeah! James on alfa ja pärjää kyllä yksinäänkin. Chantal hoitaa hommia ruuanhakumatkalla. Dougie kuulee ääniä television kautta ja yrittää hiljentää ne lopullisesti. Pölkky kertoo itsestäänselvyyksiä ja se alkaa muuttua kullaksi. Good night white pride. Sheriffin koneella on kalapornoa. Charlien ja Audreyn lähtö Roadhouseen on kestänyt nyt kolme viikkoa - ihan samanlaista saatanan sähläämistä kuin isoäidilläni ja hänen kolmannella miehellään - jo ennen dementiaa. Inhottava ja äänekäs naisihminen estää kahden herrasmiehen pääsyn pöytään Roadhousessa.


Jakso 16

PC:llä on suunnitelmia Dickien varalle. Dickien mieli on kirkas ja kivikin kiinnostaa. Jerry on ollut aika turha hahmo tähän mennessä, mutta nyt hän näkee kivijumalan. Kiveä ei juuri Dickie kiinnosta, mutta ehkä Audrey pääsee vielä joskus eroon toisestakin rasitteestaan. PC:n näytölle leviää hymiönkare. Murhuroijat heräsivät linnunlauluun. FBI:n väliportaan mulkku käy etsimässä Dougieta. Dougie ei kuollut sähköiskuun - vielä. Perhe, pomo ja uudet kaverit tulevat katsomaan. Väkivalta on lähiöiden ongelma myös usan yhdysvalloissa. Mike herättää Cooperin - tämä olisi voinut tapahtua jo suunnilleen kymmenennen jakson kohdalla. Musiikin perusteella tarina on notkahtamassa liikkeelle, veljekset tankkaavat lentokonensa. "I am Queens Boulevard."

Kyllä.

Cooper ajaa katto auki kasinolle, Janeye on hieman liiankin kiihottunut. Dianen juoma ja -tapa on kopioitu Atomic Blondesta. Setapille ei tule kunnollista peioffia, sillä juoma saa Dianen oksentamaan expocitiota - vahvasti tulkittuna, tosin. Tätä oli vähän jo epäiltykin. Diane ei ollut ihan itsensä, mutta Tammy ja Albert laittavat hänet kuriin rei'ittämällä tulpan. Punainen huone, videoefekti, uusi siemen Cooperille. Isä lähtee nyt viemään roskapussia, mutta rakastaa kyllä teitä molempia. Janeye sai auton, rahaa, munaa ja pääsi eroon omaishoitajuudestaan - win-win-win. Roadhousessa esiintyy eri mies, kitara ja ääni. AUDREY pääsee perille, ohhoh. Nyt ollaan Miss Twin Peaks -tunnelmissa ja aletaan revitellä oikein kunnolla vanhalla musiikilla. Kauden ensimmäinen cliffhangeri.


Miten ikinä ensi viikon kaksoislopetusjakso tämän kauden lopettaakaan, vaikka lankoja jäänee solmimatta, ainakin Ed ja Norma ovat nyt yhdessä. Kauden ensimmäinen kokonainen kaari noudatti sujuvasti draaman sääntöjä. Aluksi Ed oli niinq FYEAH! Sit Walter v-u pilas kaiken ja Ed oli iha et kuolkaa saatana, mä ainakin tapan itteni - mut sit Norma veti iha Kristus seeks fries et Marry me ja koko ajan ei-diegeettinen, sarjan ulkopuolinen musiikki piti koko kohtauksen hienosti yhtenä sukupuolitäyttymyksellisen eheänä kokonaisuutena.

Täyttymys.

Vaikka Badalamentin vanhempaa musiikkia kaipaakin ominous hum ja ambient rumble -kohtauksiin, ovat muut musiikkivalinnat osuneet aika hyvin kohdalleen. Tarinan puolesta alkuperäinen yhdeksän jakson kausi olisi ollut mielekkäämpi vaihtoehto.