52 viikkoa kuvahaasteita, viikko 8: laajakulma-/panoraamamaisemakuva / 52 week photography challenge, week 8: wide angle/panorama landscape

Viikon aiheena oli laajakulmainen, erityisesti panoraamamuotoinen maisemakuva. Kuvien neulominen kokoon useasta otoksesta on aina ollut osa työkalupakkiani kuvauksissa, mutta en ole hirveän usein tehnyt panoraamoja loppuun asti, vaan käyttänyt maisemakuvia yksittäin. Tämä muistuttaa hieman sitä, mitä elokuville tehtiin VHS-nauhoilla ja televisiossa ennen digisiirtymää.

The theme of the week was wide angle and especially panorama landscape. Stitching several pictures togerther has always been in my bag of tricks while photographing but I have rarely finished the panoramas later and usually i just pick one center picture to use. This reminds me of pan-scanned movies on VHS or analog television broadcasts.

Fuji X-Pro 1:ssä, kuten monessa muussakin nykykamerassa on sisäänrakennettu panoraamatoiminto, jota en ollut koskaan käyttänyt. En myöskään ollut lukenut käyttöohjeita kovinkaan syvällisesti, eikä siellä asiasta juuri lyhyen maininnan lisäksi kerrotakaan. Pysähdyin siis viileänä helmikuisena tiistaina Teatterisillan viimaiselle keskilevennykselle ja kokeilin. Vaakakuva ja suuri tiedostokoko tekivät panoraamoista aivan liian leveitä - tässä ei ollut tarkoituksena tehdä mitään boordinauhaa tai peittää purkutonttia ympäristötaiteella. Päänsin kameran pystyasentoon ja valitsin keskikoon - sen toisen - kokovaihtoehdon. M-koko tekee tiedostoista 2160*5120-kokoisia ja kuvasuhteeksi tulee klassista CinemaScopea lähestyvä 2,37:1.

Fuji X-Pro 1, like most modern cameras, has a panorama mode, which I had never used before. Neither had I read the instructions with concentration - not that there was much to read home about it. So, I stopped at the center of the Theater Bridge on a breezy February afternoon and took a crack at it. Horizontal camera orientation and Large file size created way too wide panoramas, which might work on a wall but not on a monitor, so I switched to Medium and turned the camera on its side. This resulted in 2160*5120 jpegs which are between 2,35:1 and 2,39:1, the most cinematic of aspect ratios.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/2,8, 1/250 s, ISO 400, Medium Panorama JPG

Näkymä Teatterisillalta

A view from the Theater Bridge

Panoraamatoiminto on pyyhkäisytyyppinen, eli valitaan alkupiste, painetaan laukaisinta ja käännetään kameraa tasaisen varmasti kohti päätepistettä, jossa joko painetaan paniikinomaisesti laukaisinta uudelleen, kamera antaa virheilmoituksen tai kamera havaitsee pyyhkäisyn olevan valmis. Tapahtumasarja on herkkä virheille: jos kamera liikkuu liian nopeasti tai hitaasti - yleensä liian hitaasti - kuvaus keskeytyy. Suljin räpsyy lakkaamatta ja luo tilanteeseen aluksi hieman liiankin kiihkeää tunnelmaa. Jos kuvassa on liikkuvia kohteita, lopputuloksena on haamukuvia ja muita häiriöitä. Toiminnon selvä etu on kuitenkin se, että kaiken onnistuessa kamera liittää kuvat yhteen ja tekee tarvittavat geometriakorjaukset, joten jälkikäsittelyn määrä on mukavan pieni. Panoraamoista tulee kuitenkin vain .jpg-tiedostoja, joten siltakuva olisi ehkä kannattanut valottaa taivaan mukaan.

The panorama mode works by sweeping i.e. one picks the starting point, presses the shutter release and turns the camera steadily towards the endpoint, where one either tries to stop the exposure by pressing the shutter release frantically, receives an error message from the camera or the camera determines the sweep complete. The process is sensitive and prone to errors: if the sweep is too fast or too slow - usually too slow - the the exposure is aborted. The shutter clicks incessantly creating initially an intensive atmosphere. Moving subjects create ghosts and aligning artifacts. The clear upside of the panorama mode is that when everything clicks the camera does most of the work aligning the parts and correcting the geometry. Some sharpening was required in addition to exposure and color adjustments. The panorama mode only creates .jpg files, so perhaps I should have exposed the bridge image for the highlights.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/5,6, 1/250 s, ISO 1600, Medium Panorama JPG

Valotus taivaan mukaan, haamukuvia. Ylikulkusilta Paavo Nurmen Stadionille

Exposed for highlights, ghosting cars. Pedestrian overpass to Paavo Nurmi Stadium

Keräsin kuvien lisäksi askelia ja suuntasin kohti Paavo Nurmen Stadionia pysähtyen kuvaamaan panoraaman kävelysillalta. Aivan porttien sisäpuolelta avautui maisema, jonka pystyin heti kuvittelemaan suurena laajakuvana Kinopalatsin ykkösen "Pohjoismaiden suurimmalla kuva-alalla". Valoa oli vielä juuri riittävästi, joskin lumi ja kevyet pilvet tekivät siitä hieman latteaa. Fujin värit ovat yleensä suoraan kamerasta otettuna realistisemmat kuin Lorelain Canon-tyyppiset hieman voimakkaammat värit, joten kuvasta tuli vähän harmaampi kuin miten sen näin paikan päällä. Sävytin kuvan jälkeenpäin sinisemmäksi.

Next stop was the Paavo Nurmi Stadium. After the overpass panorama I found a scene that would look great projected on a large Scope screen. Thanks to the snow there was just enough light left in this direction. The Fuji creates better, more realistic colors straight out of the camera than Lorelai with her slightly more saturated Canon look. However the panorama turned out a bit gray and flat, so I made the final image a little bluer - like it was at that time.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/5,6, 1/250 s, ISO 3200,Medium Panorama JPG

Paavo Nurmen Stadion

Paavo Nurmi Stadium

Vastakkaisessa suunnassa näkyi auringonlasku ja hieman liikennettä rakennusten välistä. Maisema rajautui kahteen kerrostaloon niin sopivasti, ettei se mahtunut automaattipanoraamaan. Otin joitakin vierekkäisiä pystykuvia ja siirryin tukikohtaan neulomaan niitä yhteen. Auringonlaskun lämpimät värit sekoittuivat siniseen iltahämyyn luontevasti, työnsin värikylläisyysliukua voimakkaasti oikeaan ja sain aikaan karamellimaista väri-iloittelua.

Turning around I saw the Sun setting behind the buildings between me and the shipyard. The landscape was naturally framed by two blocks of flats, so using the automatic panorama was out of the question. I took four vertical exposures and proceeded back to the base to stitch them together. The warm colors of the sunset mixed nicely with the blue dusk. I pushed the saturation slider to the right and created a perfect organism of color.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/250 s, ISO 3200, Velvia

Rajaamaton panoraamaneulos

Uncropped "open matte" panorama stitch

Olen aina pitänyt Super 35 -menetelmää mielenkiintoisena. Siinä kuvataan tavallista elokuvafilmiä suuremmalle pinta-alalle, mutta perimmäisenä tarkoituksena on rajata kuva jälkeenpäin laajakuvasuhteeseen, yleensä 2,40:1-kokoon. Laajakuva voidaan kuitenkin avata ylä- ja alareunoista televisioesitystä varten, jolloin kuvan sivuilta ei tarvitse leikata mitään pois. Kuvasuhteet kiehtovat minua.

I am very interested in Super 35 format. The idea is to expose a slightly larger film area than in normal 35 mm cinema film with the goal of reframing the image to a widescreen aspect ratio, usually 2,40:1. But the same film can be opened up for 16:9 television picture without needing to crop the sides off the scope ratio. I have technolust for aspect ratios.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/250 s, ISO 3200, Velvia

1,4:1 IMAX

Olen myös aina kiinnostunut kuvanlaadusta. Parempaa laatua saa kuvaamalla suurempia kuvia. Alkaessani neuloa kuvia yhteen ja päästyäni onnistuneeseen lopputulokseen on todettava, että laatu on huimaavan hyvä. Valitettavasti jättiläismäiset yhdistelmätiedostot myös vaativat paljon muistia ja laskentatehoa. Vuodelta 2010 olevalla i7 860 / ATI HD5770 / 16 Gt / Win 10 -koneella pelaa pelejä, viikkaa valkuaisaineita sekä leikkaa ja renderöi sujuvasti teräväpiirtovideota, mutta keskusmuisti loppui täysin vasta, kun pidin Lightroomia ja Photoshopia auki yhtä aikaa ja prosessoin monesta osasta koostuvaa kuvaa. Ennen kuin edes unelmoin 50 megapikselin kuvista tai keskiformaatin Pentaxista, pitäisi uusia koko pöytäkone.

I am also hot for extreme image quality. Image quality tends to increase with larger images. After the first successful stitching I was very pleased: the image quality was astounding. Unfortunately these giant files require a lot of memory and processing power. A 2010 i7 860 / ATI HD5770 / 16 GB / Win 10 machine runs games, folds proteins and renders Full HD video without problems but the first time I ever ran completely out of memory was when I was running Lightroom and Photoshop and stitched these images together. Before I even dream of 50 megapixel photos or a medium format Pentax, I would have to upgrade my whole desktop PC.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/250 s, ISO 3200, Velvia

2,37:1 'Scope

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/250 s, ISO 3200, Velvia

35 mm "Full frame" perspektiivikorjauksella

35 mm "Full frame" with perspective correction

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/250 s, ISO 3200, Velvia

2,37:1 perspektiivikorjauksella

2,37:1 with perspective correction

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/250 s, ISO 3200, Velvia

16:9 perspektiivikorjauksella

16:9 with perspective correction

Käyttämäni varusteet / the gear I used:
Fujifilm X-Pro1

Fujinon XF 23 mm f/1,4 R

Viikonloppuna paistoi aurinko ja päätin palata samalle paikalle Lorelai mukanani. Kuten aiemmasta rajaamattomasta yhdistelmäkuvasta voi päätellä, panoraamoja kuvatessa olisi hyödyllistä käyttää kamerajalustaa. Päätin kuitenkin kelin vuoksi kulkea mahdollisimman vähin kantamuksin ja kaikki kuvat ovatkin käsivaralta kuvattuja. Tämän vuoksi jouduin kuitenkin jättämään reunimmaisia osakuvia pois lopputuloksesta, mutta tärkein kohde pysyi aina kuvassa vääristymättömänä.

Weekend was very bright and sunny so I decided to return to the scene with Lorelai. As you can see from the uncropped stitch above, it would be useful to take panoramas using a tripod. For weather reasons I traveled lightly. Because of this I had to eliminate the outermost pictures from the stitched panoramas but the subjects of the images remained undistorted anyway.

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 35 mm, f/16, 1/100 s, ISO 100

1,88:1 - suurin panoraamasta rajattavissa ollut kuva

1,88:1 - the largest "full" crop from the stitched panorama

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 35 mm, f/16, 1/100 s, ISO 100

2,37:1

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 35 mm, f/16, 1/100 s, ISO 100

1,66:1 Stanley Kubrickin suosima rajaamaton kuvasuhde, lähellä kultaista leikkausta

1,66:1 Stanley Kubrick's preferred open matte ratio, almost the Golden ratio

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 24 mm, f/16, 1/100 s, ISO 100

2,37:1

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 24 mm, f/4, 1/640 s, ISO 100

Turun Urheilupuiston isä, August Blomberg

The father of Turku Athletics Park / Paavo Nurmi Stadium, August Blomberg

Jo Fujin kuvien kanssa oli jonkin verran ongelmia, mutta Lorelein 25-32 Mt raakatiedostojen neulominen yhteen jumiuttivat koneeni minuuttikausiksi. Photoshop kaatui useasti. August Blombergin profiilikuvasta tuli 1,98 Gt kokoinen ja se muodostui vain kuudesta kuvasta.

I had some performance issues with the Fuji stitches but with Lorelei's 25-32 MB raw files the stitching froze my computer for minutes at a time. Photoshop crashed several times. August Blomberg's profile picture was stitched from only six photos and the file size grew to 1,98 GB.

Käyttämäni varusteet / the gear I used:
Lorelai
Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM

Parempilaatuiset, isot kuvat voi käydä katsomassa Flickrissä. Suosittelen.
You can see high resolution photos at Flickr. Highly recommended.

Kulttuuriblogi jakaa tärkeimmät Oscarit

Vuoden alku on aina hyvän elokuvan juhlaa, koska silloin katson jonoon jääneitä eri palkintogaaloissa ehdolla olevia teoksia. Tänä vuonna superviikonloppu kesti tammikuun alusta aivan Oscar-gaalan aattoon asti.

Creed pääsi ilmestymään teattereihin jotenkin huomaamatta. Olin lukenut jostakin siitä, että jonkinlainen Rocky-elokuvien universumiin liittyvä sivuosa olisi tulossa, mutta se valmistuikin jotenkin yllättäen ja vielä yllättävämmin ennen vuodenvaihdetta alettiin pitää varmana sitä, että Sylvester Stallone olisi Oscar-ehdokas. Käytyäni katsomassa Rocky Balboan loistavassa yöennakkonäytksessa koin hahmon kaaren tulleen ansaitsemaansa päätökseen, mutta olin väärässä.
Creed kääntää jännästi ensimmäisen Rocky-elokuvan asetelman päälaelleen: seurattava hahmo ei olekaan köyhistä oloista ponnistava, henkensä pitimiksi kamppaileva tavis, vaan yltäkylläisistä oloista tuleva ulkoisesti menestyvä henkilö, jonka sisimmässä polttelee suuren, mutta poissaolevan isähahmon jättämä tyhjyys. Stallone vetää hyvin, niin hyvin, että suon mielelläni hänelle palkinnon, vaikka se onkin hieman elämäntyöhenkinen.
Teknisesti elokuva on moitteeton: jännitystä pidetään yllä hienosti ja perinteistä Rocky-kaavaa rikotaan tarpeeksi. En ehkä pidä kuvasuhteen vaihtamisesta, mutta toisaalta scope on teatterissa aina paremman näköinen kuin muiden elokuvien kapeampi ikkuna nyrkkeilyn ihmeelliseen maailmaan. Yksi elokuvan kohokohdista on mahtavasti yhdellä otolla kuvattu ottelu, joka imee katsojan mukaan tilanteeseen aivan eri tavalla kuin perinteinen kuvaustapa. Lopussa palataan takaisin edelleen toimivaan konseptiin ja koko filmin ajan musiikissa kutkuttavasti kiusoiteltu tuttu teemakin pääsee iskemään pisteen tämän hienon I:n päälle.
4/5

Room kertoo jokseenkin itävaltalaiseen kasvatustilanteeseen päätyneestä naisesta ja hänen pojastaan. Suljetun paikan tunnelma on luotu taitavasti lavastamalla, mutta kummasti tätä ei ole huomioitu palkintoehdokkuudella. Tarina on taitavasti rakennettu ja jatkaa vakuuttavasti eteenpäin siitä, mihin tämänkaltaiset elokuvat usein päättyvät. Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan hyviä, alkaen naispoliisista, jatkuen aina laadukkaaseen Joan Alleniin ja huipentuen Brie Larsonin voittoisaan pääosasuoritukseen. Ei enempää spoilereita.
4/5

Revenant on teknisesti loistokas ja omalla tavallaan eeppisen suuri elokuva, mutta se ei ole vuoden paras, eikä siinä mielestäni myöskään nähdä erityisen silmiinpistäviä roolisuorituksia. Tom Hardy vetää perustason - joka on hänen kohdallaan kyllä korkea - pahisroolin ja Leonardo DiCaprio ajelehtii olosuhteiden mukana. Kuvaus on hienoa ja tällaisen projektin kasassa pitäminen on vaatinut myös ohjausta. Teknisiä palkintoja, ei kuvauksesta.
3/5

The Hateful Eight - tai Vihainen kahdeksikko - on oikeastaan yhdessä huoneessa tapahtuva pitkä murhamysteeri. Keskustelu soljuu ja huumori pääasiassa toimii väkivaltaa odotellessa. Kuvauksesta on paha sanoa mitään, sillä isolle filmille kaapatut näyt oli rusennettu alle DVD-laadun. Kuvissa keskityttiin kuitenkin lähikuviin samaan tapaan kuin Mestarissa, joten aina isoa kuvaa ei tarvitse täyttää maisemakuvilla. Voisin olla taipuvainen antamaan Jennifer Jason Leighille sivuosapalkinnon, vaikka hänet onkin näppärästi pelattu virheelliseen palkintolokeroon.
3,5/5

Carol on Patrika Kohosepän osin omiin seikkailuihin perustuva tarina kahden eri-ikäisen ihmisen rakkaustarinasta 1950-luvun Amerikan Yhdysvalloissa. Ajankuva on rakennettu vakuuttavasti: lavastus ja puvustus toimivat virheettömästi, kenties palkitsemisen arvoisesti - en ole vielä päättänyt. Kuvauksesta pystyy sanomaan sen, että värit ovat kohdallaan ja heijastavat vanhojen värivalokuvien maailmaa. Olen jo pitkään harmitellut sitä, että Cate Blanchett ei ole enää sellainen salainen aarre, kuin uransa alkuaikoina. Juustoleidi on kuitenkin tällä kertaa voittaja. Myös Rooney Mara vetää hyvin ja voisi myös olla palkitsemisen arvoinen, ellei edellämainittua ehdokasta olisi sijoitettu virheellisesti. Tarinan draama menee ohjaajan tyylille uskollisesti reilusti melon puolelle.
3,5/5

The Big Short siirsi superviikonlopun todellisten laatuelokuvien luokkaan - jako meni aika hyvin, sillä parhaimmat katselut painottuivat loppupäähän. Komedioilla ei ole omaa ryhmää, joten parhaan elokuvan palkinnosta kisaa mukavan sekalainen joukko teoksia. Tämä elokuva tekee finanssimaailmalle sen, mitä the Wire - kaikkia tällä listalla mainittuja nimikkeitä parempi teos - teki kunnallispolitiikalle: sai sen vaikuttamaan viihdyttävältä, mielenkiintoiselta ja merkitykselliseltä. Tarinassa kerrotaan siitä, miten kansainvälinen rahoitusmarkkinakriisi syntyi ja miten Amerikan Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden kupla kaatoi puhjetessaan vaikka mitä. Lukuisat puheroolit on jaettu mehukkaasti joko puolitutuille naamoille tai suuremmille tähdile, jotka on upotettu kuviin maskeeraattuina juuri sen verran, että katsellessa kokee koko ajan pieniä, tyydyttäviä ahaa-elämyksiä. Ei erityisen kummoisesti kuvattu, mutta pätevästi leikattu. Paras aiempaan materiaaliin perustuva käsikirjoitus.
4/5

Spotlight kertoo Bostonilaisen sanomalehden tutkivan sanomalehtityön ryhmästä, joka ryhtyy tutkimaan katolisen kirkon piirissä tapahtuneita lapsiin liittyviä väärinkäytöksiä. Olisipa tämä elokuva ollut olemassa joskus lukioaikoinani, niin olisin ehkä osannut valita tulevaisuuden. Tässä liikutaan todella lähellä Presidentin miehet -tasoa. Juoni kulkee, tarina avautuu kutkuttavasti ja syyttävä sormi osataan kohdistaa myös peiliin. Tässä ei ole Presidentin miehien uskomatonta pitkää puheluotosta, mutta varsin samantasoinen vastaava kohtaus naapuruston satunnaisella ovella. Näyttelijäsuorituksissa ei ole ainuttakaan heikkoa lenkkiä ja osin sen takia antaisin Tom McCarthylle vuoden ohjaajan palkinnon - ellei se menisi George Millerille - alkuperäisen käsikirjoituksen lisäksi. Näyttelijöistä on vaikeaa nostaa ketään muiden yläpuolelle, joten Mark Ruffalo ei vie Sylvester Stallonen palkintoa. Liev Schreiber on hämmentävän rauhallinen - kylmäverinen. Parhaan elokuvan palkinto on annettava The Big Shortille, koska nämä kaksi elokuvaa ovat mielessäni todella tasaveroiset, vaikka täysin eri lajityyppiä.
4/5

Cartel Land on ainoa ehdotettu dokumentti, jonka katsoin, mutta suoraan sanoen muut ehdokkaat eivät varsinaisesti sijoitu kiinnostuskartalleni ja yhden tekijät on jo palkittu useasti aiemmin. Dokumentti kertoo Meksikossa syntyneestä kansanarmeijasta, joka alkaa ajaa oman lääninsä alueelle juurtuneita huumekartelleja pois, koska poliisi ja valtio ei siihen pysty. Tekijät ovat paitsi onnistuneet upottautumaan sisään ryhmään, myös kuvanneet dokumentin hämmentävän hienosti. Kuvista tulee mieleen Sicario, joka voittaa palkinnon parhaasta kuvauksesta. Cartel Land saa perusdokumentille varatun pisteytyksen, mutta vain siksi, että se kosketti minua tunnetasolla masentavasti. Kannattaa katsoa.
3,5/5

Sicario kertoo FBI:n agentista, joka värvätään hieman hämäräperäisiin hommiin CIA:n operaatioon Meksikon ja Amerikan Yhdysvaltojen rajamailla. Tarina pitää otteessaan ja jännitys pysyy trillerilukemissa, mutta tämä on Roger Deakinsin peli. Yhdellä sanalla kuvailtuna kuvaus on luonnollista. Aivan kuin koko elokuva olisi kuvattu vallitsevassa valossa, mutta vaan jotenkin "paremmin". Kun elokuvissa siirrytään rajan yli Meksikoon, kuva yleensä muuttuu keltaiseksi - Sicariossa kuva ei ole keltainen, mutta katsoja tajuaa upeita maisemia katsomattakin, että nyt ollaan taas ulkomailla. Katsoin tämän Cartel Landin jälkeen ja kyllä - molemmat näyttävät aika samanlaisilta! Myös musiikki oli sillä tavalla hyvää, että huomasin sen, mutten kiinnittänyt siihen liikaa huomiota.
3,5/5

Brooklyn oli viimeinen superviikonlopun elokuvista ja siihen oli hyvä päättää. Tarinassa seurataan teinitappajana tutuksi tulleen [shorsa] Ronanin esittämää Eilistä, joka lähtee 1950-luvun alussa Irlantilaisesta pikkukylästä todella mulkun ämmän alaisuudesta etsimään onneaan Amerikan Yhdysvaltojen kultamailta, Brooklynistä. Tämä on puhdasverinen hyvän mielen elokuva, joka saa katsojan hurraamaan päähenkilön menestykselle. Tarina on kuitenkin valtaosin hieman liiankin nousujohteinen, mikä pudottaa sen palkintojen ulkopuolelle. Mieleen tulee mukavasti Frank McCourtin muistelmat - tai siis se ensimmäinen osa, jonka luin.
4/5

52 viikkoa kuvahaasteita, viikko 6: taiteellinen vaikutelma, karamelli / 52 week photography challenge, week 6: artistic impression, candy

Viikon haasteena oli taiteellinen vaikutelma, aiheena karamelli. Vinkkinä mainittiin makrokuvaus. Hienoa, tämä aihe on tuttu - voisin syödä jatkuvasti karkkia. Nyt tosin hieman rauhallisempaan tahtiin, sillä on ensimmäisen vuosittaisen perunalastulakon aika, joten en voi heittelehtiä täysin holtittomasti makean ja suolaisen kyllästymispisteen välillä.

The sixth challenge was artistic impression and the subject candy. Macro photography was mentioned. This is a familiar subject - I could eat candy for hours. Although right now I've had to scale back a bit because it is the season for the first potato chip pause of the year, so I can't swing wildly between sweet and salty saturation points.

Eräs tyyppi sanoi minulle haastattelussa, että mainostoimistoissa "keskitytään enemmän yhteen tosi hyvään kuvaan". Edessä oli jälleen mahdollisuus harjoitella valaisua ja lisäksi kokeilla jonkinlaisen mainoskuvan rakentamista. Päävaloksi orjuutin Elinchromen D-Lite RX One -studiosalaman ja taustaa elävöittämään käytin Canonin salamaa, jonka laukaisin radiolähettimellä ja jonka välähdys puolestaan laukaisi päävalon. Taustalle asetin foliota.

A guy once told me in an interview that advertising agencies concentrate more on one really excellent photo instead on several good ones. So, here was another chance to practise lighting as well as create some kind of a product image. I enslaved an Elinchrome D-Lite RX One studio strobe for main light and used the Canon speedlite to light the background. The speedlite was triggered remotely and the flash in turn triggered the D-Lite. I placed some tin foil in the background.

LG Nexus 5X - HDR+

Valojen tehojen tasapainottaminen oli hankalaa. Päävalo oli heti oletusteholla 2 hyvä, mutta taustavalo aiheutti ongelmia, sillä se oli pienimmälläkin 1/64 teholla liian kirkas. Päädyin korottamaan päävaloa 2,5:een, jolloin tilanne alkoi tasoittua. Seuraava pulma oli taustan sumeuden miellyttävyyden säätäminen kohdalleen. Olisin mielelläni tehnyt bokehista pistemäisemmän, mutta se olisi vaatinut objektiivin himmentämistä f/16:een tai vielä pienemmäksi, mikä olisi puolestaan vaatinut valaistuksen säätämistä tehokkaammaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut kohteen ja taustan etäisyyden hienosäätäminen, mutta se olisi ollut liian työlästä. Huomasin myös, että kun nostin D-Liten tehon 2:sta 2,5:een, Lorelain salamasynkronointinopeus putosi luvatusta 1/200 sekunnista jonnekin 1/160 s tienoille. Tämä saattaa johtua monimutkaisesta kaukolaukaisujärjestelystä.

Balancing the lights was difficult. The main light looked good at 2, which was probably the default setting. The background light was causing problems since it was too bright even at the lowest 1/64 setting. I ended up boosting the main light to 2,5, which helped the balance. The next puzzle was adjusting the background blur to a pleasant level. I would have preferred more solid or pointy bokeh balls, but I would have needed to stop the aperture down to f/16 or even smaller, which would have meant boosting the lighting more. I could also have moved the background foil closer to the subject, but it would have been very laborious. I also noticed that when I raised the D-Lite's power from 2 to 2,5, Lorelai's flash sync speed dropped from the factory-specified 1/200 s to somewhere around 1/160 s. This might have been caused by the complicated radio-slave flash triggering.

Canon EOS 5D Mark III - Sigma 150 mm f/2,8 APO Macro DG - f/11, 1/100 s, ISO 100

Canon EOS 5D Mark III - Sigma 150 mm f/2,8 APO Macro DG - f/11, 1/100 s, ISO 100

20 mm sormus on hyvä karamellipidike. Lisäsin toiseen kuvaan somisteeksi Amerikan pastilleja.

The Alien ring was a good candy holder. I sweetened the second version with extra candy.

Canon EOS 5D Mark III - Sigma 150 mm f/2,8 APO Macro DG - f/13, 1/100 s, ISO 100

Canon EOS 5D Mark III - Sigma 150 mm f/2,8 APO Macro DG - f/13, 1/100 s, ISO 100

Canon EOS 5D Mark III - Sigma 150 mm f/2,8 APO Macro DG - f/13, 1/100 s, ISO 100

Hukkasin Alien-sormuksen palatessani pikkujouluista, mutta vanha sormus toimi lähes yhtä hyvin. F/13 tuo taustan valopisteisä aavistuksen paremmin esille, mutta jatkossa kokeilen pienempää aukkoa ja etäisyyttä taustafolioon.

I lost the Alien head ring during my walk through the city after a crhistmas party, but my old ring worked almost as well. F/13 brings slightly more definition to the bokeh balls but in future setups I will test smaller apertures and background distances.

Käyttämäni varusteet / the gear I used:
Lorelai
Sigma 150 mm f/2,8 APO Macro DG
Elinchrom D-Lite RX One studiosalama / studio strobe
Valkoinen läpiammuttava sateenvarjo / white shoot through umbrella
Canon speedlite
Yongnuo salamalaukaisin / flash trigger
Manfrotto 290 -jalusta / tripod

Parempilaatuiset, isot kuvat voi käydä katsomassa Flickrissä.

You can see high resolution photos at Flickr.

Ensi viikolla on taas muotokuvaviikko, joten kasvottomat tai kasvonsa kääntävät mallit voivat ottaa yhteyttä!

P.S: vuoden alkupuoliskon ruokavaliohaasteet ovat muodostuneet seuraavanlaisiksi: perunalastulakkoa uudestavuodesta Oscar-gaalaan asti. Täysi ruokavalio gaalasta maaliskuun 9. asti, josta rajoitus vappuun asti. Vapun jälkeen lievennetty rajoitus juhannukseen asti. Juhannuksesta eteenpäin vapaa täysi ruokavalio.

P.S: the dietary restrictions for the first two quarters of the year are following: potato chips are suspended from the new year to the Academy Awards. Free diet from the Oscars to about March 9th and restrictions after until May Day. After May Day a reduced potato chip suspension until Juhannus. Free full diet from Juhannus until the end of the year.

52 viikkoa kuvahaasteita, viikko 5: mustavalkoinen maisemakuva / 52 week photo challenge, week 5: black and white landscape

Mustavalkoisuus on normaalisti viimeinen vaihtoehtoni, työkalu, jonka otan esiin kun oikeastaan mitään muuta ei ole tehtävissä. Se on myös tehokas tyylikeino, jota en ole halunnut ryöstöviljellä, sillä ratkaisu olisi kuvien kehittämistä ajatellen "liian helppo".

Black and white is usually my last resort, the tool I reach for, when there is hardly anything else to do. But it is also a strong stylistic choice I have never wanted to use too much, mostly because as a photo development method it is "too easy".

En ikinä lähde kuvaamaan mustavalkokuvia, mutta joissakin tilanteissa kuvan otettuani totean, että tämän voisi tehdä mustavalkoisena, tämä voisi näyttää hyvältä. Usein kyseessä on tapaus, jossa valitseva valo tulee selvästi jostakin suunnasta tai kontrasti on muuten vahva. Joskus valaistuksen tai kohteiden värejä ei saa kohdalleen. Koska haasteena oli ottaa mustavalkoinen kuva, koetin katsoa maisemia sillä silmällä. Lopulta mielessäni ei kuitenkaan ollut lukemattomissa harmaan sävyissä säkenöivä auringonlasku, vaan arkisen kaupunkikuvan harmaus - kuin uutisraportti 1970-luvulta.

I never pick up my camera and decide to go and take some good black and white photos but sometimes I preview a picture and make a mental note to develop it in black and white - this might look nice. Usually it happens when the ambient light is clearly directional or there is a strong contrast. Sometimes there is no other way to adjust the color. Since the challenge was to take a colorless photo I tried to look at the outside world keeping that in mind. In the end I didn't aim for a rich sunset in countless monochromatic shades, but for the winter grayness of the urban landscape - a television news report from the 1970's.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 35 mm f/1,4 R - f/2,8, 1/60 s, ISO 6400, camera monochrome

"Punaisten valojen alue" Parkin kentän ja Verkahovin vieressä, kuvattuna Pohjolan sillalta.

"The red light district" next to Parkki field and Verkahovi, taken from the Pohjola bridge.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 35 mm f/1,4 R - f/1,4, 1/60 s, ISO 3200, camera monochrome+ye filter

Teollinen sisäpiha Itäharjulla. Lumi oli piristävän sinivihreää yövalaistuksessa.

An industrial yard at Itäharju. The night lighting rendered the snow greenish blue.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 35 mm f/1,4 R - f/8, 1/200 s, ISO 400, camera monochrome+ye filter

Piha itäisessä keskustassa.

A yard in the eastern city center.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 35 mm f/1,4 R - f/8, 1/200 s, ISO 400, camera monochrome+ye filter

Turun hovioikeus työn alla.

Turku Court of Appeal under renovation.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 35 mm f/1,4 R - f/1,4, 1/60 s, ISO 3200, camera monochrome+g filter

"Miksei urheilijoilta koskaan kysytä politiikasta?"

I believe this is somehow connected to "politics"?

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/100 s, ISO 400, camera monochrome+r filter

Joki Turussa. Talvella.

A river in Turku. In winter.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/100 s, ISO 400, camera monochrome+r filter

Rautatieasema.

A railway station.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/125 s, ISO 400, camera monochrome+r filter

Kiskoja lumisateessa.

Rails in snowfall.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/8, 1/80 s, ISO 400, camera monochrome+r filter

Ratapiha.

A railway yard.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/4, 1/60 s, ISO 400, camera monochrome+ye filter

Ming Theining the #kulttuuriblogi.

Viikon viimeisenä iltana sain aikaiseksi lähteä etsimään sellaista kaupungin synkkyyttä, jota olin ajatellut kuvaavani.

On the last night of the week I managed to get out and look for the darkness I had envisioned.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/1,4, 1/40 s, ISO 3200, camera monochrome

If...

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/1,4, 1/40 s, ISO 3200, camera monochrome+g filter

Sama toisesta kulmasta.

Reverse angle.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/2,8, 1/30 s, ISO 3200, camera monochrome+r filter

Purkutontti lähellä Itäharjua.

A demolition plot near Itäharju.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/2,8, 1/30 s, ISO 3200, camera monochrome+g filter

Turun yliopistollisen keskussairaalan lastauslaituri.

The loading dock of the Turku university hospital.

Ihan hyvin maisematkin taipuvat mustavalkokuvaukseen, tähän aikaan vuodesta me kaikki kaipaamme hieman lisää synkistelyä. Minun maailmani on edelleen ulkoisesti enimmäkseen värillinen.

Landscaping goes well in monochrome also - and this time of the year screams for more darkness, like we all do. My external world is still mostly colorful.

Käyttämäni varusteet / the gear I used:
Fujifilm X-Pro1
Fujinon XF 35 mm f/1,4 R
Fujinon XF 23 mm f/1,4 R

Parempilaatuiset, isot kuvat voi käydä katsomassa Flickrissä.

You can see high resolution photos at Flickr.

Seitsemännen viikon muotokuvahaaste on kasvoton muotokuva, joten malleja, joilla on ehkäpä mielenkiintoinen työasu tai silmiinpistävä vartalo, etsitään!

52 viikkoa kuvahaasteita, viikko 4: muotokuva, kasvokuva / 52 week photography challenge, week 4: portrait, headshot

Muotokuvauksessa hankalinta on mallin löytäminen. Tällä kertaa se ei muodostunut ongelmaksi, sillä eräs kontakteistani tarvitsi kuvia. Lyhyen viestittelyn jälkeen lähdin syömään ja paluumatkalla tapasimme Kolmiolla. Keli oli kuivunut hetkeksi, eikä kummallakaan ollut mukanaan sateenvarjoa, joka olisi ollut hyvä lisämauste kuviin. Kati ehdotti, sateenvarjon ostamista, mikä oli ihan hyvä idea, sillä läheisen kaupan valikoimasta löytyi vaatetuksen värimaailmaan sopiva pinkki varjo.

The primary problem in portraiture is finding a subject. This time it wasn't a problem, since one of my few active contacts needed some new head and body shots. After a brief messaging I left for dinner and on my way back we met at the KOP-Kolmio. The weather had dried up so neither of us had an umbrella which would have made a nice prop. Kati suggested buying one which was a good idea since we could color-coordinate it with the rest of her outfit.

Forumin ovella on erityisesti hämärässä hyvä vallitseva valo, joten jäimme tukkimaan sisäänkäyntiä joksikin aikaa. Sen jälkeen kävimme Kauppahallissa ja piipahdimme yhdessä Hansakorttelin kahvilassa. Lopulta ajauduimme pääkirjaston suihkulähteelle.

Forum's entrance has nice, fashion shoot -quality, available ambient light, so we stayed there for a while. Then we hit the Market Hall and popped in Hansa for some quick shots in a cafe. Eventually we drifted ended up capturing some noirish horror at the fountain in front of the Main library.

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 70 mm, f/2,8, 1/60 s, ISO 1600

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 47 mm, f/2,8, 1/100 s, ISO 2500

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM -70 mm, f/3,5, 1/125 s, ISO 2500

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM -70 mm, f/2,8, 1/100 s, ISO 3200

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM -24 mm, f/2,8, 1/320 s, ISO 3200

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM -70 mm, f/2,8, 1/100, ISO 3200

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 70 mm, f/2,8, 1/80 s, ISO 3200

Yllättäen - tai ehkei sittenkään - kuvaaminen sisällä oli valaistusta ajatellen hankalampaa. Jopa massiivinen 24-70 tuotti tasaisesti ja tunnelmallisen himmeästi valaistuissa tiloissa kovin hämäriä kuvia ja herkkyyttä piti nostaa äärirajoille asti. Olisin voinut vaihtaa optiikkaa valovoimaisempaan, mutta kaupungin päivittäiskuvauksissa opin luottamaan normaalizoomiin ja pääsimme kuvauksen aikana lähelle luovaa virtaustilaa, joka olisi voinut häiriintyä jatkuvasta objektiivien vaihtelusta.

Surprisingly - or not actually - photographing indoors was more difficult lighting wise. Even the massive, sharp and luminous 24-70 struggled in the dimly lit atmospheric public commercial spaces. I had to crank the ISO up to the dark concert venue settings. I could have switched to brighter primes but while photographing for the city I learned to rely on the normal zoom and we also got very near the zone during the portrait session and I didn't want to disturb the mood.

Suihkulähteellä tilanne vaikutti vielä hankalammalta: periaatteessa valoa oli, mutta se oli kovin räikeää ja tuli vähemmän mairittelevasta suunnasta. Game over? Ei, sateenvarjosta oli hyötyä myös valoa muokatessa! Tilanteen kuvista tuli joka tapauksessa kontrastikkaita ja pinkkejä, joten muutin saman tien pari niistä mustavalkoisiksi.

The situation at the fountain would have been dire if I was aiming to get some glamorous portraits. There was light but it was harsh and came from unflattering low angle. Game over? Man? No, the umbrella came handy as a light modifier. The photos turned out contrasty with a slightly magenta or pink tone. So I ended up turning some of them into black and white.

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 70 mm, f/4, 1/125 s, ISO 800

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 35 mm, f/2,8, 1/125 s, ISO 3200

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM -70 mm, f/2,8, 1/80 s, ISO 3200

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM -70 mm, f/2,8, 1/125 s, ISO 3200

Viikon kuvahaaste oli tarkalleen ottaen kasvokuva, mutta miksi tyytyä vain osaan? Tässä joitakin samalla ottamiani kokovartalokuvia.

This week's challenge was specifically a headshot but why leave it there? Here are some of the body shots I took while out and about.

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 24 mm, f/2,8, 1/100 s, ISO 6400

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 24 mm, f/2,8, 1/40 s, ISO 6400

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 45 mm, f/2,8, 1/100 s, ISO 3200

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 42 mm, f/2,8, 1/40 s, ISO 3200

Canon EOS 5D Mark III - Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM - 42 mm, f/2,8, 1/60 s, ISO 3200

Käyttämäni varusteet / the gear I used:
Lorelai
Canon EF 24-70 mm f/2,8 L II USM

Parempilaatuiset, isot kuvat voi käydä katsomassa Flickrissä.
Suosittelen käymään galleriassa, sillä osassa blogikokoisia kuvia on hieman vääristyneet värisävyt. Tämä johtuu luultavasti pakkauksesta. Flickrissä on myös joitakin lisäkuvia.

You can see high resolution photos at Flickr.
I recommend the gallery versions especially this time since some of the blog-sized photos have slight color distortion. This is because the blog photos are heavily compressed. There are also some bonus photos.