Lukiossa olin nollannut tuttavapiirini ja Teräratas tuli mielenkiintoisesti suomennettuna kolmoselta. Tiesin, etten ollut ennen nähnyt uutta versiota ja elokuva teki kyllä vaikutuksen - erityisesti tuore ja pysyvä fanatisoinnin kohde, Rutger Hauer, sekä erilainen loppu, joka oli paljon dynaamisempi kuin aiempi ja joka kuuluu sarjaan "Kun kuva ja ääni kohtaavat". Muuten pidin ja pidän edelleen kerrontaa hieman hidastempoisena. Minulla oli käytössäni uusi tietolähde, jota mielelläni tuon edelleen kaikkien tietoon, sillä vaikka joku verkkokauppa sitä jollakin tavalla tukeekin, The Internet Movie Database on kovin tuntematon pieni tietosivusto, joka kertoo paljon lisätietoa elokuvista. Luin sieltä kohdan "alternate versions" ja muiden kiehtovien tietojen lisäksi sieltä löytyi ihmettelyä siitä, onko päähenkilö Dekkari - lähitulevaisuuden hyvin proaktiivinen, nyrkit saveen -tyylinen henkilöstöpuolen työntekijä - itsekin Reptiliaani-cunt. Olin jo istunut lukion pakollisen filosofian ja tämän kurssin täydellisestä typeryydestä, turhuudesta ja typeryydestä kertoo se, että ensimmäinen monivuotinen ajatukseni tästä mietiskelystä oli "Mitä v-u:n väliä sillä on tarinan kannalta, onko Deckard-kin replikantti*kantti?".
 |
Replicat (M) Des: RUTGER
Nexus Felis NFT729
Incept Date: 7 MAY., 2010
Func: Combat, Pest Ctrl.
Phys: LEV. B Ment: LEV. A
|
En ole musiikkiharrastaja, enkä varsinaisesti elokuvamusiikin kuuntelija, mutta Vangeliksen musiikkipisteet nousivat kokonaisuudessaan lukiokatselussa sinne samalle Olympokselle, jonne jonkin ajan päästä sijoittaisin myös Ennio Morriconen Dollari-kvartetin kokonaisuudessaan sekä lukuisia yksittäisiä fileitä muusta elokuvamusiikin korpuksesta.
Vaikka LaserDisc on saanut minulta ikuisen puheenjohtajan "Superior format" -arvonimen, fyysinen tallennusmedia saavutti huippunsa kymmenen vuotta DVD:n jälkeen, kun vuonna 2007 HD DVD eli lyhyen, kuuman kesänsä. Olin palannut ensimmäiseltä Puolan valloitukseltani ja ehdin sopivasti mukaan ruumiinvalvojaisiin, joista kahmin ympäri maailmaa ja kotimaata poistomyyntihintaista teräväpiirtoa kymmeniä levyjä. Blade Runner 5 disc Complete Collector's Editionista maksoin ennen vuodenvaihdetta täyden hinnan, mutta koska kyseessä oli vielä molempien levytyyppien verinen sisäänajovaihe ja kuitenkin eräänlainen katalogijulkaisu, hinta oli aivan kohtuullinen - varsinkin, jos tyytyi ostamaan pelkät levyt ilman salkkua, spinneriä ja teräksistä yksisarvisorigamia. En usko, että Blade Runner 2049:stä tullaan julkaisemaan näin laajaa kotivideopakettia - koska tuotanto on mitä ilmeisimmin pysynyt paremmin käsissä kuin 36 vuotta sitten.
 |
Replicat (M) Des: OLMOS
Nexus Felis NF909T
Incept Date: 8 MAY., 2017
Func: Sparring / Leisure
Phys: LEV. A Ment: LEV B
|
Katsellessani hammasrauta-chuckin loistavaa lisukedokum. odotin Rutger Hauerin ja Edward James Olmosin jälkeen eniten Vangeliksen haastattelua, mutta jouduin tyytymään Ridleyn näyttelemään versioon siitä, kuinka innostunut Evangelos oli soittaessaan ja improtessaan vastaleikatun raakaversion äärellä. Final Cutiin tultaessa olin jo itsenäisesti oivaltanut "Jumala loi kiven, jota ei jaksa itse nostaa" -idean, joskin sanallistin sen vasta myöhemmin. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä mietiskely on vain pieni lisämauste muuten jo sujuvasti toimivaan mustahkoon rikos-rakkaustarinaan. Mistä päästäänkin hidastempoiseen kerrontaan, joka on kasvanut mukaan kokemukseeni pitkin vuosia ja on nykyään juuri sopiva, kun ajatellaan tarinaa tulevaisuudellisena mustana rikoselokuvana.
 |
| Kaukana edessä Chiba City |
Katsellessani pimeää Tokiota Skytreen huipulta olin aivan tsigunoissani kuunnellessani soundtrackia samalla, kun etsin Neurovelhosta tuttua Chibaa, ihailin C-palkkien kimallusta ja lämmittelin Orionin olkapäällä palavien hyökkäysalusten hehkussa. Se kuivasi mukavasti lähestyvän sadekauden kostuttamaa ilmaa. Stendahl.
Blade Runnerin Final Cut ei koskaan tullut elokuvateatterikierrokselle tänne sivistykseen, eikä tainnut käydä edes Pohjois-Tallinnassa. En ole koskaan nähnyt mitään versiota valkokankaalta, enkä ehkä haluaisikaan, sillä kevään Alien Dayn Alien - kahdeksas matkustaja -näytös paljasti, ettei elokuva, jota todella rakastan, olekaan teknisesti kovinkaan moitteeton - kuvaajan kuningasidea "Tarkennetaan ensin tohon ja sit näyttelijät vaik' kävelevät siihen" näytti jopa Kinopalatsin vähän pienemmältä kakkoskankaalta todella pehmeältä, eikä kuva ollut koskaan niin terävä kuin mihin on kotona 90-tuumaiselta seinäprojektiolta katsottuna tottunut.
Satunnainen lukija voisi olettaa, että oheiset eläimet on nimetty Blade Runnerin näyttelijöiden mukaan, mutta tämä on harhaluulo. Rutger on nimetty Liftarin ja Olmos Miami Vicen mukaan.
