#kulttuuriblogi: huhtikuuta 2016

Viikon aiheena oli laajakulmainen, erityisesti panoraamamuotoinen maisemakuva. Kuvien neulominen kokoon useasta otoksesta on aina ollut osa työkalupakkiani kuvauksissa, mutta en ole hirveän usein tehnyt panoraamoja loppuun asti, vaan käyttänyt maisemakuvia yksittäin. Tämä muistuttaa hieman sitä, mitä elokuville tehtiin VHS-nauhoilla ja televisiossa ennen digisiirtymää.

The theme of the week was wide angle and especially panorama landscape. Stitching several pictures togerther has always been in my bag of tricks while photographing but I have rarely finished the panoramas later and usually i just pick one center picture to use. This reminds me of pan-scanned movies on VHS or analog television broadcasts.

Fuji X-Pro 1:ssä, kuten monessa muussakin nykykamerassa on sisäänrakennettu panoraamatoiminto, jota en ollut koskaan käyttänyt. En myöskään ollut lukenut käyttöohjeita kovinkaan syvällisesti, eikä siellä asiasta juuri lyhyen maininnan lisäksi kerrotakaan. Pysähdyin siis viileänä helmikuisena tiistaina Teatterisillan viimaiselle keskilevennykselle ja kokeilin. Vaakakuva ja suuri tiedostokoko tekivät panoraamoista aivan liian leveitä - tässä ei ollut tarkoituksena tehdä mitään boordinauhaa tai peittää purkutonttia ympäristötaiteella. Päänsin kameran pystyasentoon ja valitsin keskikoon - sen toisen - kokovaihtoehdon. M-koko tekee tiedostoista 2160*5120-kokoisia ja kuvasuhteeksi tulee klassista CinemaScopea lähestyvä 2,37:1.

Fuji X-Pro 1, like most modern cameras, has a panorama mode, which I had never used before. Neither had I read the instructions with concentration - not that there was much to read home about it. So, I stopped at the center of the Theater Bridge on a breezy February afternoon and took a crack at it. Horizontal camera orientation and Large file size created way too wide panoramas, which might work on a wall but not on a monitor, so I switched to Medium and turned the camera on its side. This resulted in 2160*5120 jpegs which are between 2,35:1 and 2,39:1, the most cinematic of aspect ratios.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/2,8, 1/250 s, ISO 400, Medium Panorama JPG

Näkymä Teatterisillalta

A view from the Theater Bridge

Panoraamatoiminto on pyyhkäisytyyppinen, eli valitaan alkupiste, painetaan laukaisinta ja käännetään kameraa tasaisen varmasti kohti päätepistettä, jossa joko painetaan paniikinomaisesti laukaisinta uudelleen, kamera antaa virheilmoituksen tai kamera havaitsee pyyhkäisyn olevan valmis. Tapahtumasarja on herkkä virheille: jos kamera liikkuu liian nopeasti tai hitaasti - yleensä liian hitaasti - kuvaus keskeytyy. Suljin räpsyy lakkaamatta ja luo tilanteeseen aluksi hieman liiankin kiihkeää tunnelmaa. Jos kuvassa on liikkuvia kohteita, lopputuloksena on haamukuvia ja muita häiriöitä. Toiminnon selvä etu on kuitenkin se, että kaiken onnistuessa kamera liittää kuvat yhteen ja tekee tarvittavat geometriakorjaukset, joten jälkikäsittelyn määrä on mukavan pieni. Panoraamoista tulee kuitenkin vain .jpg-tiedostoja, joten siltakuva olisi ehkä kannattanut valottaa taivaan mukaan.

The panorama mode works by sweeping i.e. one picks the starting point, presses the shutter release and turns the camera steadily towards the endpoint, where one either tries to stop the exposure by pressing the shutter release frantically, receives an error message from the camera or the camera determines the sweep complete. The process is sensitive and prone to errors: if the sweep is too fast or too slow - usually too slow - the the exposure is aborted. The shutter clicks incessantly creating initially an intensive atmosphere. Moving subjects create ghosts and aligning artifacts. The clear upside of the panorama mode is that when everything clicks the camera does most of the work aligning the parts and correcting the geometry. Some sharpening was required in addition to exposure and color adjustments. The panorama mode only creates .jpg files, so perhaps I should have exposed the bridge image for the highlights.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/5,6, 1/250 s, ISO 1600, Medium Panorama JPG

Valotus taivaan mukaan, haamukuvia. Ylikulkusilta Paavo Nurmen Stadionille

Exposed for highlights, ghosting cars. Pedestrian overpass to Paavo Nurmi Stadium

Keräsin kuvien lisäksi askelia ja suuntasin kohti Paavo Nurmen Stadionia pysähtyen kuvaamaan panoraaman kävelysillalta. Aivan porttien sisäpuolelta avautui maisema, jonka pystyin heti kuvittelemaan suurena laajakuvana Kinopalatsin ykkösen "Pohjoismaiden suurimmalla kuva-alalla". Valoa oli vielä juuri riittävästi, joskin lumi ja kevyet pilvet tekivät siitä hieman latteaa. Fujin värit ovat yleensä suoraan kamerasta otettuna realistisemmat kuin Lorelain Canon-tyyppiset hieman voimakkaammat värit, joten kuvasta tuli vähän harmaampi kuin miten sen näin paikan päällä. Sävytin kuvan jälkeenpäin sinisemmäksi.

Next stop was the Paavo Nurmi Stadium. After the overpass panorama I found a scene that would look great projected on a large Scope screen. Thanks to the snow there was just enough light left in this direction. The Fuji creates better, more realistic colors straight out of the camera than Lorelai with her slightly more saturated Canon look. However the panorama turned out a bit gray and flat, so I made the final image a little bluer - like it was at that time.

Fujifilm X-Pro 1 - Fujinon XF 23 mm f/1,4 R - f/5,6, 1/250 s, ISO 3200,Medium Panorama JPG

Paavo Nurmen Stadion

Paavo Nurmi Stadium

Vastakkaisessa suunnassa näkyi auringonlasku ja hieman liikennettä rakennusten välistä. Maisema rajautui kahteen kerrostaloon niin sopivasti, ettei se mahtunut automaattipanoraamaan. Otin joitakin vierekkäisiä pystykuvia ja siirryin tukikohtaan neulomaan niitä yhteen. Auringonlaskun lämpimät värit sekoittuivat siniseen iltahämyyn luontevasti, työnsin värikylläisyysliukua voimakkaasti oikeaan ja sain aikaan karamellimaista väri-iloittelua.

Turning around I saw the Sun setting behind the buildings between me and the shipyard. The landscape was naturally framed by two blocks of flats, so using the automatic panorama was out of the question. I took four vertical exposures and proceeded back to the base to stitch them together. The warm colors of the sunset mixed nicely with the blue dusk. I pushed the saturation slider to the right and created a perfect organism of color.