Lauantaiaamiainen backstagella, paahtamatonta leipää, juustoa ja leikkelettä. Iso teollinen pulla ja pieni täyskola. Mukaan muffinssi ja kylmää juomaa. Lähtiessä vastaan tulee Anssi Kela. Jostakin syystä hän ei tunnistanut minua, vaikka olen ollut DriveTurun alueella huomattava kulttuurivaikuttaja jo monta päivää.
Kuvankäsittelijä-Hannalla on ongelma: yhdestä kuvasta puuttuu tekijä. Olen jo päässyt hieman sisälle hedelmäjärjestelmään, joten saan kaivettua tiedostosta esiin kameran mallin: Canon EOS 5D mark II - sellainen on vain Herra Marilla ja tonttua muistuttavalla Tomi Palsalla, ha-haa!
Some-kuvaaja, jonka kone lukee raakakuviani, tuo tiimiin uuden kuvaajan, minkä vuoksi äksekseni kuvankäsittelyyn vähenee eilisestä. Saan päivän mittaan valikoitua ja käsiteltyä eilisen tärkeimmät kuvat ja aloitettua tämänpäiväisiä.
10000 mAh lisäakkuni ei lataa puhelintani. Kotona löydän tavan kiertää ongelman, mutta se vaatii toisen virtalähteen. Hienoa.
Lemmen Kätyreitä olen kuvannut aikaisemminkin ja tapaan lavan edessä Hurme-Anssin, joka on paikalla videoimassa Rock Academyn suojatteja. Päivänvalossa syntynee parempia kuvia kuin Vimman savuisella sisästagella.
Kätyreiden jälkeen Minirantalavalle astuu kolme kotimaista koomikkoa. Keskimmäinen, Jape Grönroos on hauskin. Tommi Mujunen ja Ilari Johansson jättävät vähän kylmemmäksi, mutta suomalainen stand-up ei enää herätä samanlaista myötähäpeää kuin vielä joitakin vuosia sitten. Kyllästymispiste on kuitenkin lähellä, kuten suomiräpissä, jossa piste lienee jo ohitettu.
Kasmir on lihavaksi mieheksi aika ketterä. Kaikilla hip-hopahtavilla esiintyjillä tuntuu olevan tapana syöksyillä ympäri lavaa ja pysähtyä vain ohimeneviksi silmänräpäyksiksi kappaleiden välillä - näihin ratkaiseviin hetkiin on osuttava aina kun vain voi. Sama ongelma oli kuvatessani hieman aiemmin SMC Lähiörottia, jotka keräsivat aika valtavan yleisön Lounalavalle. Tämän jälkeen esiintyneet Rudolf, Karri Koira ja Särre liikkuivat rauhallisemmin, mutta olivat pääasiassa pukeutuneet mustiin dustereihin ja lierihattuihin, mikä aiheutti haasteita kameran kennon dynamiikalle, mikäli joudun muokkaamaan kuvat jpg-tiedostoista, luvassa on ongelmia. Olin juuri syvällä yleisön joukossa, kun lavalle astui Musta Barbaari ja pian kuulin jonkun nuoren naisen hihkuvan: "Eiii nyt se ottaa sen poiis!". Ja kyllä, siellä oli Ruissalon revityin ilman paitaa!
Vien Kasmir-kuvat Vessin koneelle ja käyn vilkaisemassa Kingston Wallin keikan alun. Ihan hyvää progetusta, olisi voinut jäädä kuuntelemaan koko keikan, mutta väsymys ja uupumus painavat mukavan pilvisestä päivästä huolimatta. Mun aika mennä on.
Tällä kertaa en päässytkään kävelemään suoraan vesibussiin, jono on pitkä ja kestää arviolta puoli tuntia ennen kuin pääsen edes laiturin tuntumaan. Yhtäkkiä kuulen tutun äänen aivan selkäni takaa - Poikelus ja Hätönen ovat takanani! Wow! Olen tunnistavinani muitakin YLEXläisiä, mutta en ole varma. Paluumatka menee salakuvatessa enemmän tai vähemmän huomaamattomasti. Poikelus kiinnostaa tietysti enemmän, mutta Hätönen on paremmassa valossa puhelimensa kirkkaan ruudun vuoksi.
Jatkuu sunnuntaissa...
Kuvankäsittelijä-Hannalla on ongelma: yhdestä kuvasta puuttuu tekijä. Olen jo päässyt hieman sisälle hedelmäjärjestelmään, joten saan kaivettua tiedostosta esiin kameran mallin: Canon EOS 5D mark II - sellainen on vain Herra Marilla ja tonttua muistuttavalla Tomi Palsalla, ha-haa!
Some-kuvaaja, jonka kone lukee raakakuviani, tuo tiimiin uuden kuvaajan, minkä vuoksi äksekseni kuvankäsittelyyn vähenee eilisestä. Saan päivän mittaan valikoitua ja käsiteltyä eilisen tärkeimmät kuvat ja aloitettua tämänpäiväisiä.
10000 mAh lisäakkuni ei lataa puhelintani. Kotona löydän tavan kiertää ongelman, mutta se vaatii toisen virtalähteen. Hienoa.
Lemmen Kätyreitä olen kuvannut aikaisemminkin ja tapaan lavan edessä Hurme-Anssin, joka on paikalla videoimassa Rock Academyn suojatteja. Päivänvalossa syntynee parempia kuvia kuin Vimman savuisella sisästagella.
Kätyreiden jälkeen Minirantalavalle astuu kolme kotimaista koomikkoa. Keskimmäinen, Jape Grönroos on hauskin. Tommi Mujunen ja Ilari Johansson jättävät vähän kylmemmäksi, mutta suomalainen stand-up ei enää herätä samanlaista myötähäpeää kuin vielä joitakin vuosia sitten. Kyllästymispiste on kuitenkin lähellä, kuten suomiräpissä, jossa piste lienee jo ohitettu.
Kasmir on lihavaksi mieheksi aika ketterä. Kaikilla hip-hopahtavilla esiintyjillä tuntuu olevan tapana syöksyillä ympäri lavaa ja pysähtyä vain ohimeneviksi silmänräpäyksiksi kappaleiden välillä - näihin ratkaiseviin hetkiin on osuttava aina kun vain voi. Sama ongelma oli kuvatessani hieman aiemmin SMC Lähiörottia, jotka keräsivat aika valtavan yleisön Lounalavalle. Tämän jälkeen esiintyneet Rudolf, Karri Koira ja Särre liikkuivat rauhallisemmin, mutta olivat pääasiassa pukeutuneet mustiin dustereihin ja lierihattuihin, mikä aiheutti haasteita kameran kennon dynamiikalle, mikäli joudun muokkaamaan kuvat jpg-tiedostoista, luvassa on ongelmia. Olin juuri syvällä yleisön joukossa, kun lavalle astui Musta Barbaari ja pian kuulin jonkun nuoren naisen hihkuvan: "Eiii nyt se ottaa sen poiis!". Ja kyllä, siellä oli Ruissalon revityin ilman paitaa!
Vien Kasmir-kuvat Vessin koneelle ja käyn vilkaisemassa Kingston Wallin keikan alun. Ihan hyvää progetusta, olisi voinut jäädä kuuntelemaan koko keikan, mutta väsymys ja uupumus painavat mukavan pilvisestä päivästä huolimatta. Mun aika mennä on.
Tällä kertaa en päässytkään kävelemään suoraan vesibussiin, jono on pitkä ja kestää arviolta puoli tuntia ennen kuin pääsen edes laiturin tuntumaan. Yhtäkkiä kuulen tutun äänen aivan selkäni takaa - Poikelus ja Hätönen ovat takanani! Wow! Olen tunnistavinani muitakin YLEXläisiä, mutta en ole varma. Paluumatka menee salakuvatessa enemmän tai vähemmän huomaamattomasti. Poikelus kiinnostaa tietysti enemmän, mutta Hätönen on paremmassa valossa puhelimensa kirkkaan ruudun vuoksi.
Jatkuu sunnuntaissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti