Aargh! Joudumme vaihtamaan huonetta, mutta toisaalta saan ehkä sängyn, joka ei natise. Internet tulee iltapäivällä.
Lähdimme opistolta puoli kymmeneltä ja ahtauduimme kaikki raitiovaunuun. Aika vaatimattoman tervetulotilaisuuden jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään ilman mitään koetta. Koulun johtaja on katolinen pappi. Jouduin eroon Danielista ja joukon toisesta suomalaisesta, jota en ole nähnyt. Opettaja on myöhässä. Jouduin sikäli väärään ryhmään, että toisen ryhmän opettaja näytti lyhyellä vilkaisulla viehättävämmältä.
Tunti oli mielenkiintoinen ja luulen, että tällainen "intensiivimetoodi" voi olla pidemmän päälle hyvinkin tehokas. Pääsin loistamaan toteamalla, että suomen kielessä on sijamuotoja - noita kielemme pikku paskiaisia - "lots", kuten myös unkarin kielessä. Opettaja vaikuttaa tutulta, heitti sisilialaisesta erasmuksesta mafiavitsin ja tuntuu muutenkin mukavalta, vaikka onnistuikin lukitsemaan meidät sisälle luokkahuoneeseen. Ryhmässämme on ylimääräinen oppilas - italialainen - minkä takia monisteita ei riitä kaikille. Saan yhdestä paperista alkuperäisversion, mutta toisesta en. Jokaisen luokan seinällä on krusifiksi. Pulpetin sijaan tuoleissa on kirjoitusalustat väärällä puolella.
"Don't eat Polish vowels!"
Tutustumiskierroksen jälkeen tapaan suomalaisen. Hänen nimensä on kai Hanna. Minkäänlaisia esittelyjä ei tarvittu, minulta kysyttiin: "Sä olet se suomalainen?" ja vastattuani: "Joo, moi." juttu alkoi luistaa. Kuinka ihastuttavan suomalaista!
Tultuamme opistolle siirryimme Danielin kanssa huoneesta 136 huoneeseen 154, joka on hieman suurempi ja valoisampi. Sänky ei natise! Seuraavaksi kaikki erasmukset johdateltiin sokkeloisten ja pelottavien käytävien läpi pieneen kellarihuoneeseen, joka oli kuin suoraan IT-porukka -TV-ohjelmasta. Jokainen kone annettin vuorollaan tukihenkilön käsiteltäväksi. Pienen komentokehoteshown jälkeen käskettiin odottaa tunti.
Kävin Danielin ja saksalaisen tytön kanssa opiston pienessä kellariruokalassa syömässä 12 zlotylla obiadin, joka sisälsi zupan, schabowya ja lämmintä kompotia tai herbataa. Hyvää oli, tulin kylläiseksi. Kun tulimme ulos, joku bisneshenkisesti pukeutunut mies, varmaankin joku opettaja, kyseli meiltä pahoja vaihto-opinnoista. Hän totesi, että ymmärtää jotenkin, että saksalainen tulee opiskelemaan Puolaan, mutta että suomalainen? Hän mainitsi jotakin opetuksen tasosta. Otin tämän vastaan jonkinlaisena kehuna suomalaista opetusjärjestelmää kohtaan. ... Mutta saattoihan se kyllä olla jotain vuiluakin... Toivottavasti tämä tämänpäiväinen kansallistunteen nousu ei jatku kauaa, voi vielä tulla koti-ikävä.
Asuntolan ovella odotti Halid, jolla oli jaettavanaan jonkinlaisia maksulappuja. Huoneen vuokran voisi maksaa käteisenä aulan pankkikonttorissa, mutta minulle jäi vielä epäselväksi, voiko vuokran maksaa myös verkkopankin kautta? Täytyy selvittää huomenna.
Meillä on internet! Bittorrent-liikenne tai ainakin minun Azureukseni käyttämä portti on suljettu, mutta podcast-tilaukset päivittyvät hyvin, yhteys on nopea. Daniel luki sähköpostinsa. Hän oli ennakkoäänestänyt maakuntavaaleissa ennen lähtöään. Saksin maakunnassa Natsipuolue oli saanut 5,6 % äänistä, mikä riitti pitämään sen mukana pelissä. On varsin mielenkiintoista, että Saksassa toimii Natsipuolue, joka edellisissä vaaleissa sai yli kymmenen prosenttia äänistä.
Päivän päätteeksi kävimme kaupassa Danielin kanssa. Ostimme pääasiassa aamiaistarvikkeita ja vessapaperia.
Päivän askeleet: 4649, 3719 m, 191,8 kcal. Mittari oli mukana vasta koulun jälkeen, todennäköisesti olisin päässyt ehkä 7000 askeleeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti