keskiviikko 4. marraskuuta 2009

9.9.2009

Olo tuntuu paremmalta, paitsi jalassa. Taidan jättää iltapäivän ghettokävelyn väliin. Olenhan jo kokenut Auschwitzin kauhut.

Daniel totesi eilisen elokuvan olleen "Shit!" ja kertoi sen juonen. Kuulosti epäilyttävästi myöhäisillan pehmopornopätkän rakennuspalikoista luodulta teokselta. Daniel antoi "Changes" tai "Transformations" -elokuvalle puolikkaan tähden viidestä.

Päivän elokuva, "Wojna polsko-ruska" (Polish-Russian War) tai "Snow White and Russian Red", perustuu Dorota Maslowska -nimisen teinikirjailijan mielettömän suosittuun kirjaan, joka ilmeisesti puntaroi puolalaisten tunnelmia 1990-luvun poliittisten ja taloudellisten muutosten myllerryksissä. Tarina pyöri kaljupäisen pikkurikollisen ja hänen omituisten tuttaviensa ympärillä. Näyttelijäsuoritukset eivät herättäneet minussa erityisempiä tuntemuksia, ehkäpä kielimuurin takia. Perusasetelma Puolan lähi- ja neuvostohistoriasta meni minulta täysin ohi, joten jäljelle jäi MTV-kikkoja ja hetkittäin ihan hyvää huumoria. Loppujen lopuksi kokemus oli aika mitäänsanomaton.

Annan tälle "tärkeälle puolalaiselle nykyelokuvalle" kaksi ja puoli tähteä viidestä.

Kiitän:

  • huumori ylitti kielimuurin
  • varmasti Puolan historiaa tunteville mielenkiintoinen tutkielma

Moitin:

  • täydellinen ymmärtäminen vaatii poliittisen ja taloushistorian tuntemusta
  • kirjailija kirjoitti itsensä elokuvaan ja näytteli itseään

Kirjoittaja, Dorota Maslowska, vaikuttaa jotenkin todella tutulta. Ehkä olen lukenut hänen kirjansa arvostelun joskus Turun Sanomista. Ohjaaja on opettajan tuttu ja saimmekin katsoa tuoreen elokuvan ehkäpä aivan ensimmäisten joukossa ennakko-DVD:ltä. Elokuvan jälkeen olisi taas pitänyt keskustella, mutta minä en sanonut mitään. Hannalla oli jotakin sanottavaa päähenkilöstä ja siitä, että hän oli Puola ja välillä myös naispuolinen. Vai niin. Daniel innostui myös elokuvasta ja ihmetteli, miksi minä en analysoinut sitä tunnilla. Minulla ei ollut yhtään mitään sanottavaa elokuvasta ja sen lisäksi en yleensä halua analysoida elokuvia, koska tuore katsomiselämys menee helposti pilalle.

Master Lukasz Mieszkowski, joka luennoi meille Puolan juutalaisista, vaikuttaa mukavan rennolta. Hän ei ole oikea opettaja, vaan jonkinlainen taiteilija joka on muun muassa kuvittanut pari sarjakuva-albumia. Olo on kuitenkin niin heikko, että jätän ghettokierroksen väliin. Annoin mystisen lapun Danielille, joka lupasi toimittaa sen perille. Homma olisi sujunut täysin saumattomasti, mikäli en olisi törmännyt Patrycjaan pihalla. Hoidin kuitenkin tilanteen selittämisen varsin sujuvasti ennen muiden saapumista ja pääsin pois heidän jaloistaan. Käyttäydyin hyvin rennosti, outoa.

Lähtiessäni kauppaan keksin laittaa tietokoneen muuntajan kipeän polvitaipeen alle. Saa nähdä, onko siitä mitään apua.

Daniel ja muu gettojengi palasi todella myöhään, joskus kahdeksalta. He olivat lyhyesti sanottuna eksyneet. Puolalaiset avustajat siis jatkoivat vahvasti totutulla linjallaan. Lappu oli kuitenkin mennyt perille ja aiheuttanut välittömästi huvittuneen reaktion. Hyvä. Vai oliko se sellaista hermostunutta ja paniikinomaista naurua, jolla ostetaan kallisarvoisia sekunteja mietittäessä pakoreittiä? Mikäli tilanne eskaloituu kriisiksi, pääsen ainakin perääntymään huumorin varjolla. Olipa hyvä, että laitoin viestiin sydämen lisäksi myös hymiön.Joudumme muuttamaan perjantaina. Lappu keittiön seinällä puhuu tylyä kieltään. Onneksi olen pääasiassa pitänyt vaatteeni matkalaukussa, joten tavaroiden siirtäminen onnistunee hieman helpommin.

Päivän askeleet: 2839, 2271 m, 117,1 kcal


English summary:

My leg still hurts so I’ll skip the Warsaw ghetto tour. I gave the mysterious note for Daniel to deliver.

Film Workshop’s film of the day was “Snow White and Russian Red”, a film based on Dorota Maslowska’s bestseller. I missed the underlying commentary on Polish history and the changes the country went through in the 1990s. All that was left was occasional nice humor and MTV style editing. Nothing I had not seen before. ***

My plan worked perfectly except that I ran into Patrycja on my way from school. I had a brief conversation with her and disappeared. I heard she laughed out loud when Daniel gave her the note. Was it a good laughter or the kind of panic reaction which is supposed to give you a few seconds more to run away?

We are moving to the other dorm on Friday.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti