Ostin kortin noin neljältä Kulttuuripalatsin puistosta 39 zlotyn opiskelijahintaan - ensimmäistä kertaa kortista oli hyötyä! Hyppäsin Mlodny-suuntaan menevään metroon aikomuksenani ajaa Stare Bielany -asemalle, seitsemän pysäkin päähän keskustasta. Matka meni hyvin ja kesti noin 12 minuuttia. Näin suuressa kaupungissa toimivaa joukkoliikennettä osaa arvostaa. Stare Bielanylta kävelin noin kilometrin Aleja Zjednoczeniaa Marymoncka 34:ssä sijaitsevaan tulevaan asuinpaikkaani, jonkinlaiseen suureen urheiluopistokeskukseen, joka muodostuu ainakin urheilukentästä, uima-altaasta tai -hallista ja yli kymmenestä valkoisesta, ulkoisesti osittain rapistuneesta rakennuksesta, jotka henkivät Paimion Parantolan tai Turun Samppalinnan maauimalan funkkistunnelmaa puhtaine linjoineen ja pyöreine ikkunoineen. Ennakkotietojen mukaan kaksi EILC-erasmusta saapuu asuntolaan jo tänään ja saatoin nähdä heidät palloilemassa sen rakennuksen ovella, joka tuntui kutsuvan myös minua asukkaakseen. Sadekelin vuoksi en viitsinyt jäädä paikalle pitemmäksi aikaa, vaan palasin metrolla keskustaan. Mikäli muokkaan repun ja matkalaukun painotuksia, pitäisi huomisen vaelluksen sujua varsin kivuttomammin kuin saapuessani Wawaan.
Kävellessäni Marszalkowskaa kohti McDonaldsia, huomasin Empikin ikkunassa listan tulevista artistien keikoista, joille voi ostaa lippuja. Listalla oli jo etukäteen harkitsemani Rammstein Katowicessä 27.11., mutta yllätyin hyvin iloisesti tajutessani, että paria viikkoa aikaisemmin, 6.11., Diana Krall esiintyy Varsovan Sala Kongresovassa! Nice! Tosin olen silloin jo Gdanskissa, mutta jos kerran menisin vielä pidemmälle, voisin saman tien käydä myös puolivälissä. Tämä olisi ainutlaatuinen tilaisuus, sillä Suomessa ei todennäköisesti ole riittävää yleisöä konsertin järjestämiseksi edes maakunnassa.
Luulenpa löytäneeni hyvän työkalun Bloggerin käsittelyyn. Se on aivan uusi ohjelma nimeltään Microsoft Word 2007. Siinä on Word-napin (yo!) takana "julkaise"-toiminto, jolla kirjoitetun tekstin voi lähettää suoraan useisiin eri blogeihin, mukaan lukien Bloggeriin. Lähetin tällä kertaa vain tekstiä, mutta seuraavaksi koetan laittaa kuvatkin paikalleen jo Wordissa.
Gadsdämn! Aivan loppusuoralla, viimeisenä iltana huoneeseeni on majoitettu muitakin: kaikesta päätellen ainakin kaksi näistä on naispuolisia asukkaita.
Päivän päätteeksi katsoin pari viikkoa sitten imuroimani G.I. Joe - Rise of the Cobran, joka kiinnosti pitkän Action Force -menneisyyteni takia. Ei minulla varsinaisesti mitään odotuksia tämän suhteen ollut, mutta en voi olla tuntematta pientä pettymystä tämän kokemuksen jälkeen. Joku Turun Sanomien arvostelija totesi Terminator 3:n äänisuunnittelusta, että tehosteista häviää teho, kun niiden välissä ei ole yhtään hiljaisempaa kohtaa. G.I. Joessa tämä pitää paikkansa kaiken toiminnan suhteen - juoni on selitetty hyvin nopeasti pois alta ja reilun viiden minuutin jälkeen toiminnassa ei juuri turhia taukoja ole. Silloin, kun joku hahmoista esimerkiksi istuu yksinään alas miettimään jotakin, leikataan takaumaan, joka on jälleen täynnä toimintaa. En pidä itseäni mitenkään erityisenä juonten ennalta arvaajana, mutta edes se, että keskityin liian tarkasti Cookie Bonus Solitairen pelaamiseen elokuvan aikana, ei pystynyt pysäyttämään tätä varsinaista etiäisten Tonavaa, joka saisi jonkun marcuspenttisenkin tajuamaan, mitä tässä nyt seuraavaksi tapahtuu. Naisasialiikkeen aktiiviset puuhanaiset (Ah, miten ihastuttavan 1920-lukulaista!) saattavat löytää jotakin positiivista siitä, että elokuvan ainoa varsinaisesti tunnistettava hahmo/näyttelijä on naispuolinen: Sienna Miller, joka huokuu upeahkoa tummaverikköisyyttä, joka ei tosin ole aitoa, mutta menettelee Michelle Forbesin puutteessa. Oikeastaan ainoa asia, mikä sai minut keskittymään intensiivisesti ruudun tapahtumiin, oli se että molemmat naisnäyttelijät olivat pukeutuneet hyvin sarjakuvamaisiin asuihin.
Tätä ei usein tapahdu, mutta annan G.I. Joe – Rise of the Cobralle yhden tähden viidestä.
Kiitän:
- kaksi ninjaa
- naisia tuli katsottua
- toisiksi uusin Dr. Who pahiksena
- Bond-luokan tapahtumapaikkoja ja CG-lavasteita
Moitin:
- ninjat eivät olleet pääosissa
- 1990-luvulla lukemieni Suomessa ilmestyneiden AF-sarjakuvien kaanonia rikottiin räikeästi
- Dr. Whon skottimurre oli vedetty aivan överiksi
- CG-lavasteet olivat liian selkeästi CG:tä
Uskolliset, jo viime matkalla mukana olleet Philipsin SBC HP800 -kuulokkeet, jotka löysin Musta Pörssi Maailman alehyllystä yhdeksällätoista eurolla ovat hajoamispisteessä. Täytyy etsiä Saturnista uudet samanhintaiset niiden tilalle. Toivottavasti ne kestävät vielä kuukauden, sillä mieluummin hankin uudet vasta Gdanskista - Philipsit ovat niin vanhat, että ne ovat pääasiassa kovamuoviset, eivätkä taivu hyvin täyteen ahdettuun reppuun.
Päivän askeleet: 6576, 5260 metriä, 271,3 kcal. Nyt alkaa jo näyttää hyvältä, vielä kun pääsen käyttämään urheiluopiston uima-allasta päivittäin tai löydän Capoeira Regional-ryhmän Varsovasta, loppuu Pettymysten Kesän 2009 velttoilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti