Kun viime hetken hienosäädöt pakkauksessa oli tehty, kotivaaka näytti matkalaukun painoksi tasan 20 kg, repun painoksi 12,3 kg ja kameralaukun painoksi noin 4,3 kg. Lentokentällä punnittiin vain matkalaukku, jonka virallinen paino oli 19,9 kg. Onneksi puolalaisilla työmatkailijoilla ja suomalaisilla turisteilla oli järjestään varsin keveitä käsimatkatavaroita. Pakkaamisen lomassa katkaisin puhelinliittymän datapaketin hieman ennen kello neljää. 3G-merkki hävisi puhelimen näytöstä heti. Nopeaa toimintaa, puhelin ei enää toimi modeemina minkäänlaisella nopeudella.
Pääsin turvatarkastuksesta läpi ja pakattuani repun uudestaan kello oli 16.50, tullimies pakkasi kameralaukkuni uudestaan ja onnistui siinä alkuperäistä tiiviimmin. Kone lähtisi 18.45, joten ehdin ottaa joitakin kuvia, kuunnella ’casteja ja lukea Lännen miestä. Molempia ei voi tehdä samaan aikaan. Turun lentokentän terminaali 2 on karu, muttei nyt niin kauhea, kuin olin kuullut. Kyseessä on ilmeisesti entinen ykkösterminaali.
17.04: kiitoradalta nousi ilmaan hävittäjä, kenties Hawk.
17.21: Marko soitti, hän oli Naantalissa ajamassa sateessa. Kentälläkin alkoi sataa. Vaihdoimme kuulumisia ja kevensimme tunnelmaa.
18.05: ihmiset järjestäytyivät jonoon oven tuntumaan. Jäin istumaan.
18.17: Wizz Airin kone laskeutui.
18.45: olen koneessa, istun siiven kohdalla vasemmalla ikkunapaikalla. Saatan nähdä kesämökin, mikäli pilvet hajaantuvat.
Pettymysten Kesä 2009 loppui kello 18.57, kun Wizz Airin suihkukone nousi ilmaan ja Seikkailujen Syksy alkoi.
En nähnyt mitään ennen kuin kone oli kaukana Itämeren yllä. Otin kuitenkin aika paljon kuvia pilvistä, siivestä, ikkunoista ja matkustamosta. 19.19 tilasin kahden euron teen. Haudutin todella kuumaa teetä liian pitkään ja siitä tuli sokerin kanssa nautittuna makeaa kitkerällä jälkimaulla.
Lähestyminen Gdanskiin alkaa 19.48, kone taittaa laskuun ja vatsaa kouraisee. Suolistossani on muutenkin ollut vipinää lähiaikoina paitsi jännityksen, myös ottamieni maitohappobakteerikapselien takia. Kone laskeutui ajallaan, 19.05. Löysin laukun nopeasti ja jäin hämmentyneenä odottelemaan bussia.
Kävin äkäisesti suihkussa, joka oli kylmä ja huono. Vessa on pykälän verran lattiareikää parempi. Hostelli sijaitsee suomalaisittain maantienkaltaisen vilkkaan tien sekä rautatien varressa. Siirsin kuvat levylle ja katsoin Twilight - Houkutuksen 720P:nä. Ehdin ottaa G6:lla 33 ja EOS:llä 20 kuvaa.
Twilight - Houkutus on muodostunut jonkinlaiseksi hitiksi ja ihan hyvä niin, vampyyreistä ei nykyään tehdä yhtään liikaa suuren budjetin elokuvia. Juonihan perustuu siihen, että sateiselle länsirannikolle muuttava teinityttö sekaantuu vampyyriin. Alku ei lupaa hyvää, sillä päähenkilön selostus antaa hahmosta huonon kuvan. Alkuminuuttien jälkeen elokuvasta kehkeytyy kuitenkin ihan mukavaa katseltavaa jonka pahin miinuspuoli on se, että vampyyrien ominaisuuksien perussääntöihin suhtaudutaan hieman liian vapaamielisesti. Sääntöjä voi kyllä muuttaa ja uudistaa, kuten esimerkiksi Moonlightissa, siinä ennen True Bloodia tehdyssä vampyyrisarjassa, mutta rajansa kaikella - varsinkin kun päivänvalon aiheuttamat haitat ovat varsin kummallisia. Lisäksi elokuvasta puuttui veri lähes tyystin. Vaikka painotus oli aiheellisesti ihmissuhteissa, lajityyppiin kuuluu kuitenkin varsin olennaisesti veri. Twilightissa oli varsin sopivasti huumoria, vaikkakin se oli useiden sivuhahmojen ainoa tarkoitus. Pääosan Kristen Stewart suoriutui osastaan tyydyttävästi, vaikka hahmon kaari oli hieman oiottu ja käytös uuden koulun oppilaana hieman outoa ja epärealistista näin eurooppalaisittain mietittynä. Robert Pattinson oli puiseva, mutta se oli enemmän kirjoittajan ja jatko-osan kuin näyttelijän syytä. Parhaan suorituksen teki José Zuniga Monkin näköisenä biologianopettajana - myös pahisvampyyrin esittäjä onnistui, mutta pääasiassa sopivan naaman takia. Parasta elokuvassa oli ulkonäkö, tyylikkyydessä tämä ohittaa Varjojen valtakunnan ykkösosan - pystyin kuvittelemaan itseni elokuvateatteriin, vaikka katsoin vain 15,4-tuumaista 1280*800-näyttöä.
Kiitän:
- tyylikkään kuvauksen juhlaa
- muhevia ääniä, jottka eivät kuitenkaan menneet överiksi
- osa yhden vitsin sivuhenkilöillä luodusta huumorista osui kohdalleen
- aidonnäköinen Google
Moitin:
- iho-ongelmaa
- hyvien vampyyrien laimeutta
- reppuselkää
- baseballia - joskin kohtaus hiveli perverssillä 300-tavalla musiikkivideohermoa
Jos ja kun saan päättää milloin, käyn läpi puolen vuoden tiukan capo-, stero-, kunto- ja dieettikuurin ennen kuin Luna Hurme käännyttää minutkin vampyyriksi.
Näin yön yli muhineena arvosana on ***. Suosittelen katsomaan teatterissa tai tykillä. Saattaa kestää uusintakatseluja neljän(!) jatko-osan valmistuttua.
Hieman puolen yön jälkeen huoneeseen tuli kaksi saksalaista tai itävaltalaista tyyppiä, joista toinen kertoi sänkyni kuuluneen viime yönä juopolle natsille, jolla oli hakaristi tatuoituna kämmenselkään.
Päivän askeleet: 2774, 2219 metriä, 114,4 kcal. Tosin kuljin yli 700 kilometriä lentäen ja menetin huomattavasti nestettä eteläisen elokuun helteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti