Asettelin JVC:n DLA-X35 -projektorin tykkihyllylle sunnuntaina. Lyhyen koepolton jälkeen maanantai meni TV-tallennusten katselussa ja pienten säätöjen tekemisessä. Laite on käytetty, joskin priimakuntoinen, joten asetukset olivat jo valmiiksi seinälleni varsin sopivat. Naurun tasapaino ja pari jaksoa Murdochin murhamysteerejä (Miksi aina murha? Miksei Murdochin omaisuusrikokset?) osoittivat, että Yleisradion HDTV-lähetykset ovat laadukkaita. Sunnuntain pikatesti myös osoitti, että yksi kokoelmani aarteista - Leaving Las Vegas -HD DVD - on teknisesti valitettavan heikkolaatuinen. En jaksanut katsoa koko elokuvaa yötä vasten, mutta kyse on edelleen 5/5-elokuvasta.
Tiistaina joogan jälkeen oli hyvä aloittaa tykittäminen.
Mermaid in a Manhole on kuin japanilainen jakso Tales from the Crypt -sarjasta. Vaimonsa menettänyt taiteilja kohtaa merenneidon ja alkaa maalata tätä. Hyvin splatterpainotteinen tarina on nopea, mutta katsojan mieltymyksistä riippuen vaikea katsoa. Tekisi vähän mieli katsoa muutkin Guinea Pig -sarjan videot. 2/5
Keskiviikkona Docventuresissa oli katsottavana The Red Chapel - Det röde kapel, Mads Brüggerin dokumentti kahden tanskalaisen koomikon matkasta Pohjois-Koreaan. Dokumentista esitettiin lyhennetty tunnin versio, mistä saattoi johtua se, ettei tässä päästy lähellekään vuosi sitten esitetyn saman tekijän veritimanteista kertovan dokumentin tasoa. Bar Kukassa on Sonyn projektori, joka ehkä pystyisi parempaan, mutta olosuhteet huomioiden olisin saanut paremman ja suuremman kuvan omalle seinälleni. 2,5/5
Torstaina oli aika tykittää kunnolla - niin kuvainnollisesti kuin käytännössäkin. Olin pitkään ajatellut katsovani Wrestlerin ja Black Swanin peräkkäin. Tämä lähes onnistui. Koville otti, mutta kannatti.
Wrestlerissä on useampia vahvoja näyttelijäsuorituksia ja hienoa entisen tähden elämän jäähdyttelypuolen arkista rosoa. Black Swanin maailma on ruumiinkulttuurin toisen ääripään mukaisesti siloitellumpi, tyylikkäämpi ja hienostuneempi. Randy the Ram on janansa päätteessä, balettitanssijoilla on vielä tulevaisuus edessään. Wrestlingiä aikoinaan seuranneena on kiehtovaa päästä näkemään, mitä kehässä ja ennen otteluita tapahtuu. Ottelut on myös kuvattu lähempää ja paremmin kuin televisiossa. Levy on teknisesti laadukas: suuri FullHD-kuva toistaa hienosti alkuperäismateriaalin rakeisuuden ja DTS HD Master Audio -ääniraita toimii niin hiljaisissa kuin äänekkäissäkin kohtauksissa.
Black Swan on paitsi tutkielma stressin luomista psykologisista ilmiöistä, myös upea vilkaisu baletin kulissien taakse sekoitettuna yksilöllisen taiteellisen huipun saavuttamiseen sopivalla ripauksella body horror -maustetta. Ohjaajan tyyliksi muodostunut sinfoniamainen rakenne ja erityisesti loppukiihdytys on hiottu äärimmilleen. Painijaa suurempi budjetti kuuluu loistavassa äänisuunnittelussa ja näkyy aiheeseen sopivissa komeammissa puitteissa. Tyylikeinoista 16-millisen filmin rae on muuttunut digitaaliseksi kohinaksi. Tšaikovskin musiikki hakkaa Gunnarit 5-0. Tanssijana en mitenkään voi vähätellä Natalie Portmanin suoritusta, mutta Mickey Rourken kasvoilta luettavat kilometrit ja yhtäläinen fyysisen kautta tehty suoritus vie tällä kertaa voiton. Ja olihan Wrestlerissäkin ihanan Marisa Tomein näyttelemä tanssijatar sekä koskettava paritanssikohtaus.
Black Swan on tavallaan näistä kaksoisteoksista parempi, mutta molemmat saavat saman arvosanan. Tarkemman prosenttiasteikon käyttö ei ole tarkoituksenmukaista. 4/5.
Wrestlerin ja Black Swanin välissä piipahdin Kirjakahvilassa katsomassa syksyn torstaisarjan avauselokuvan, Mädchen in Uniform -klassikon, joka kertoo tyttöjen sisäoppilaitoksesta 1920- ja 30-lukujen taitteen Saksassa. Uusi, hieman huonosti pärjäävä tulokas ihastuu opettajaansa - neiti Bernburgiin - jota kaikki muutkin tytöt jumaloivat. Tarina on koskettava ja paikoitellen hulvattoman hauska. Jännänä nippelitietona voi mainita, että elokuvassa on vain naisnäyttelijöitä. Mustavalkokuvaus oli komeaa, vaikka harvinainen elokuva katsottiinkin VHS-rippinä. Lähi- ja yleiskuvien välisistä valaistuseroista ei selvästikään noihin aikoihin juuri välitetty. Kirjakahvilan projektori on täsmälleen samanlainen kuin kotiteatterissani oli vielä viikko sitten. Tuuletin, joka nyt kuulostaa kovaääniseltä, loi kotoisaa tunnelmaa. 3/5
Katsellessani lauantaina Maximum Overdrivea 1080P-rippinä Nexuksen seitsemäntuumaiselta ruudulta mietin, kuka helvetti ostaisi tämän Dennis Hopper -tason sekoiluvaiheessa olleen Stephen Kingin ohjaaman ja käsikirjoittaman Blu-raynä? Kuka on maksanut teräväpiirtotasoisen filmisiirron? Ehkä How did this get Made -podcastin uusin jakso kertoo. Maa kulkee komeetan pyrstön läpi ja koneet sekoavat. Autot ja aselavetit ovat erityisen vaarallisia. Ehkäpä sensurointi pilasi projektin, sillä huhutut poistetut kohtaukset sisältäisivät hurmemateriaalia, joka nostaisi tämän hyvien huonojen elokuvien luokkaan. 3/10.
Ensimmäinen tykkiviikko päättyi Viikkoon Marilynin seurassa. Tai olisi päättynyt, ellei minun olisi tarvinnut kehittää pikavauhtia Turun päivän kuvia, joita voi käydä katsomassa esimerkiksi Turun facebook-albumissa. Viikko Marilynin seurassa siirtyy viikolla eteenpäin, sillä Kino K:n naisteema vaihtuu jo hieman sivuttuun ruumiinkulttuuriteemaan, kun ensi viikolla tykitetään Rockyt I-VI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti