Asetelma on hyvä: istun Hesen toisen kerroksen akvaariopaikalla. Sekä Muuntohiili että X-Pro1 ovat pöydällä edessäni. Olen sekä taiteellinen että lukutaitoinen.
Vastapäisen pöytään istuu maantienvaalea, juuri sopivasti ehostautunut nainen, jonka viehättävät piirteet tulevat mukavasti esiin ikkunasta puskevassa päivänvalossa.
Nostaessani katseen tarjottimestani huomaan nopean, vienon hymyn. Ehkäpä tässä olisi tilaisuus kuvalle.
Olen edennyt elämässäni sille tasolle, että minulle tarjotaan aterian mukaan tee, kaakao tai kahvi.
Naisella on tummansininen neulepaita ja hänen kaulassaan roikkuu kristallinen kirsikkakoru. Aika hauska, olen joskus todennut nähdessäni sellaisen ikkunassa. Kynsilakka ja huulipuna sointuvat toisiinsa.
Paahde ja kaakao saavat minut hikoilemaan. Kerroshampurilainen ilmoittaa varmasti olemassaolostaan viiksissäni. Mutta nainenkin syö hampurilaista, ei hienostele salaatilla, vaikka saakin lookkinsa pysymään kovin helposti tahriutumattomana. Hänellä on oliivinvihreä olkalaukku.
Tajuan tilanteen mahdottomuuden muistaessani nähneeni olemukseni eilen Stockmannin vaateosaston kassan peilissä.
Minulla on kaulaparta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti