 |
| Aamu-utua |
Yöpakkasen viilentämästä maasta nousee suorastaan aavemaista utua, jota nouseva aurinko valaisee upeasti. Jännittää. En vaihto- ja työharjoittelumatkoja lukuun ottamatta ole juurikaan matkustellut täysin omin päin - kotimaassa tai ulkomailla. Aikatauluni on väljä, mutta mikä tahansa viivytys voi aiheutttaa ongelmia.
Kaikki on nykyään mahtavaa: istun kolmen euron bussissa ja katson
Wet Hot American Summer: First Day of Campia Netflixistä! Ja kuski kuulostaa
Jake Nymanilta!
 |
| Onnibus |
Menomatkan kriittisin vaihe on siirtymä Kampista Helsinki-Vantaan lentokentälle. Siirtymäaikaa on reilusti, mutta maakunta ei ole tuttua aluetta, enkä luota Hirvensalo-onnettomuuden jälkeen enää täysin mihinkään julkisiin liikennevälineisiin.
 |
| Lähtötaulu |
Toinen yritys onnistuu, pääsen paikallisjunalla perille asti ilman vaihtoja. Check-in onnistuu futuristisesti puhelinta lukijan alla vilauttamalla ja turvatarkastus on pitkää jonoa lukuun ottamatta kivuton toimenpide.
 |
| Andre Bjerke |
Lentokoneen ikkunasta katsoen Espanjan maisemat ovat sanalla kuvailtuna leonelaisia. Täällä olen nimetön, vain yksi guiri muiden joukossa.
 |
| Leonelainen maisema 1 |
Vartti laskuun, on aika laittaa
Echoes soimaan. Tämä kappale, joka synkronoituu muuten arveluttavan hyvin
2001:den viimeiseen näytökseen, on ollut laskeutumisbiisini siitä lähtien, kun huomasin sen korostavan loppuliidon ja öisen Turun lentoaseman ympäristön aiheuttamia rajatuntemuksia. Ajoitus on täydellinen, koneen lopulta pysähdyttyä asvaltille avaruusääniä on jäljellä vielä pari minuuttia.
 |
| Laskeutuminen |
Lentokenttä näyttäisi olevan keskellä hiekka-aavikkoa.
 |
| Leonelainen maisema 2 |
Terminaaliin päästyäni pyörin aulassa kuin neuvostokansalainen mukaani nimetyssä kaupassa. Loruilen jotakin Wi-Fi-yhteyden sponsorin liian henkilökohtaisuuksiin menevälle kyselylomakkeelle ja otan yhteyden kontaktiini.
Muutaman piinaavan minuutin kuluttua luen hänen olevan matkalla. Minun on mentävä yläkertaan odottamaan.
Keli on lämmin ja aurinkoinen - hyvä, että pakkasin shortsit. Päiväsaikaan täällä lienee paras kuvata joko aukko himmennettynä tai todella nopeilla suljinajoilla.
Pian kontaktini onkin paikalla ja lämpimän, joskin luisen jälleennäkemisen siivin lähdemme kohti Madridin keskustaa. Virginia ajaa aggressiivisesti, tavalla, joka on kuskista kiva ja matkustajasta pelottava. Ajotyyli, pitkä päivä tai vahvasti korostuneen globishin vaatima lisäprosessointi aiheuttaa lievän päänsäryn ja huonon olon epämukavan yhdistelmän, joka kuitenkin lievenee ja häviää päästessäni ulos ruotsalaista saunaa muistuttavasta autosta.
 |
| Virginia, vanha kaupunki |
Ensin hosteliin, Era Alonsoon, jossa haisi Virginian mielestä oudolta, mutta minusta vain hostelilta. Joudun menemään yläkertaan yksin, ilmeisesti tämä huone on vain miehille.
 |
| Vanha seinä 2 |
Astumme vanhassa kaupungissa pieneen, erityisesti Vermuttia mainostavaan, paikkaan. Hyvää ja aika tehokasta. Paikka on hieno ja henkii vanhanaikaista tunnelmaa. Juomat sekoitetaan käsin aika sinne päin -tyylillä ja jonkinlaista juoman meripihkanväriseksi muuttavaa siirappia lasketaan laseihin hyvin 1800-lukulaisesta hanasta. Malasana on kovin hipsterisaturoitunut kaupunginosa, mutta tämä paikka tuntuu asialliselta. Juoma horjuu imelän rajamailla, mutta makua tasapainottavat kotikasvatetut oliivit, joita tarjotaan juoman kylkiäisenä.
 |
| Vermuttimies |
 |
| Vermuttia ja tapasta |
 |
| Valikoima |
 |
| Huippumuotia Madridista |
Sitten siirryimme hipsteriläiseen mikropanimoon. Vermutti oli parempaa kuin "jumalainen" olut. Opin syömään oliiveja, mutta ehkä vain vermutin ja oluen kera. Tapas-termi tulee siitä, että lasin päälle piti laittaa jotakin estämään kärpästen pääsy juomaan. Lähes joka paikassa pörrää satunnaisia kärpäsiä. Virginia on lopen uupunut Madridiin, mutta pitää silti kaupunkia korkeatasoisempana kuin muuta Espanjaa. "This is a fucking Third World country!". Paikalle saapuu myös Mikhail, espanjalaistunut venäläinen, joka vaikuttaa jotenkin tutulta, vaikka en varmaan ehtinyt tavata häntä Gdanskissa, jossa hän kuulemma oli viikon.
 |
| Hipster-baarimiguel |
 |
| Microbeer 1 |
 |
| Kolikkolo |
 |
| Hipster 2 |
 |
| Virginia |
 |
| Microbeer 2 |
 |
| Katse |
 |
| Smoking is for losers! |
 |
| Mikhail |
Alunperin suunnitelmana oli kaiketi syödä perinteistä paikallista kalaruokaa, mutta päädymme syömään periespanjalaista pizzaa. Hyvää on. Palaan hostelille ja saan parin yrityksen jälkeen ulko-oven auki - juuri, kun paikan isäntä on tulossa avaamaan oven minulle. Lukko aukeaa eri suuntaan kuin Oy Lukko Ab:n vastaavat.
 |
| Dalmatialainen klisee |
 |
| Kosketus |
 |
| Mikhail 2 |
 |
| Iltapala |
 |
| Herkkutiski |
 |
| Pollo |
Tulen alakertaan Instagrammaamaan ja bloggaamaan. Noin tunnin päästä toivon humalan laantuneen sen verran, että voin siirtyä sänkyyn.
Huone on täynnä ja lämpötila nousee nopeasti. Alapuolellani on vanhempi mies, joka oli myös vermuttilassa ja ilmeisesti muutenkin pyöri perässämme illan aikana. Hän ei puhu englantia, mutta ei tässä mitään syvällistä sanottavaa olisikaan. Saan luultavasti perille sen, että olen Suomesta ja paikalla viikon. Ihan illan päätteeksi huoneeseen tulee vielä pariskunta - ehkäpä iltapäivän virkailija ei vain pitänyt Virginiasta, kuten ei hänkään hostelista. Nukahdan aika äkkiä, vaikka unen laadusta, pituudesta ja yhtäjaksoisuudesta voi olla montaa mieltä.
11256 askelta, 8,6 kilometriä, 374 kilokaloria, 21,3 grammaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti