totesi Smokin' Joe Frazier Alista. Rocky Balboan hahmo perustuu osin Chuck Wepneriin, joka otteli Alia vastaan samanlaisessa tilanteessa - mestari vastaan altavastaaja. Rockyn "ottelutaktiikka" muistuttaa myöhempien aikojen Alia, joka huomasi, kestävänsä käsittämättömän paljon iskuja ja antoi vastustajiensa väsyttää itsensä erien mittaan. Tämä kostautui.
1: Alkuperäinen. Paras. Niin draaman kuin toiminnankin osalta. Stallone on vielä tuore kasvo, eikä tähteys ole vielä irrottanut luovuuden suitsia ja päästänyt oria hallitsemattomaan laukkaan. Tässä elokuvassa luodaan perusta sille, että myöhemmissä osissa voidaan keskittyä yhä enemmän ja enemmän "fyysiseen", kuten Raikku sanoisi. Roolitus toimii päähenkilössä kuin voiveitsi ja sivuosat ovat täynnä pienen budjetin persoonallisuutta. Tarina ei kerro pelkästään yhden henkilön mahdollisuudesta nousta esiin harmaudesta vaan siitä, miten koko yhteisö voi saada nostetta löytäessään jonkinlaisen esikuvan, jota kannustaa. Pidin erityisesti Rockyn koronkiskuri-pomosta sekä apulaisvalmentajasta, joka tosin näkyy kuvissa vain lyhyen hetken. Musiikki on upeaa. 4/5.
Käsikirjoittajan mielenkiintoisen kommenttiraidan voi kuunnella Youtubessa. Suosittelen sitä lämpimästi, mikäli haluaa päästä vielä paremmin sisään elokuvan maailmaan.
2: Liikaa aiemman toistoa. Stallonen draamalihasten rajat tulevat vastaan ja harjoittelukooste on vähän suuremmalla rahalla tehty mahtipontisempi toisinto viime kerrasta. Pääosanesittäjä ei ole tarpeeksi hyvä näyttelijä, jotta tämä toimisi puhtaana draamaelokuvana, vaikka yritys on selvästi ollut kova. Mickey tuntuu välillä taantuneen koomiseksi sivuhahmoksi. Vastapuolen valmentaja sensijaan käyttää lyhyen ruutuaikansa hyödyksi luomalla vakuuttavan ja intensiivisen hahmon. Ottelu on leikkauksen juhlaa, vaikka tässä ei todellakaan katsota mitään Nyrkkeilyä maailman huipulta. Pää sanoo, että tämä on älytöntä, mutta muut sisälmykset vievät voiton ja on hankalaa olla hurmioutumatta. En halua pilata uusien katsojien nautintoa paljastamalla lopputulosta, mutta se, miten siihen päädytään olisi voitu miettiä ja toteuttaa vähän paremmin. 2/5.
3: Rocky on nyt huipulla ja alkaa vähän löysäillä. Valmentaja ohjailee uraa suotuisaan suuntaan. Mestari on tuotteistettu pahemmin kuin Hyysalo. Kuvioihin ilmestyy yhtäkkiä varteenotettava haastaja, Paperi T:n isä, Mr. T. Valmentajakin päättää heittää hanskat nurkkaan ja haasteita kasautuu myös henkiselle puolelle. Tiikerinsilmää etsitään myös musiikin puolelta. Plussaa painista ja Adrianin voimapuhuttelusta. 2,5/5
4: Rockyn vastustajista huomattavin, vaarallisin ja pisin on Ivan Drago - neuvostoliittolaisen urheilujalostustieteen voittamaton taidonnäyte. Kaunis neuvostoihminen laittaa näytösottelussa Rockyn kapitalistikaverin tärisemään ja on syytä lähteä vastakaupoille Itään. Wyomingin Sosialistisessa Neuvostotasavallassa kuvattu, koko sarjan mittavin harjoittelukooste on hienovaraisen, poliittisia ennakkoluuloja välttelevän visuaalisen vastakkainasettelun malliesimerkki. Kehään noustessaan Rocky ei ole Fight Clubin kiinteyttämää hyvää, tummaa eebenpuuta - hän on kuin pala rautaa. RAUTAA!
Kolme pussia popcornia, aski mahorkkaa ja vielä palan painikkeeksi taskumatillinen jääkylmää Sobieskia.
Rosso pelasti osin elokuvapäiväni. Tarina on yksinkertainen ja siksi tunnissa toimiva. Kertojanääni on hulvaton. Eppu Normaalista en juuri välittänyt, mutta italialaisen miehen kanssa joitakin kuukausia eläneenä voin sanoa, että Kari Väänänen onnistuu vieraskielisessä roolissaan upeasti, loistavasti. 3/5
5: Toisen osan jälkeen mitäänsanomattomin sarjan elokuvista on viides osa. Vastustajana on tällä kertaa pienituloisen perheen arki. Rahat katosivat kiinteistökuplaan ja koko perheen on palattava vanhoille kotikulmille. Rockyn päästyä takaisin kiinni arkielämään ja löydettyä mielekkään projektin, alkaa vanhemmuuden vastuu unohtua. Lopussa kuitenkin vielä otellaan. 2/5
Rockyn hahmon oli tarkoitus kuolla tämän elokuvan lopussa ja päättää tarina. Onneksi näin ei käynyt, sillä...
6: Rocky Balboa on todella hyvä elokuva. Se on korkealla kyynel-listalla. Stallone on palannut takaisin tarinan alkupisteeseen ja nostanut vuosikymmeniä rakentamansa roolihahmon näyttelijäntaidolliseen huippuunsa. Kokemus näkyy ja tuntuu, vaikka kaikkein herkimpien tunteiden ilmentäminen ei vieläkään suju ilman myötähäpeää. Ehkäpä tämä vertautuu siihen, etten pysty katsomaan sitäkään, että isäni itkee.
Huomaan näkeväni hahmossa heijastuksia omasta tulevaisuudestani. Paitsi, ettei minulla tule olemaan ravintolaa, perhettä tai muistelemisen arvoista menneisyyttä.
Alkuasetelma näytösottelusta kuusikymppisen miehen ja maailmanmestarin näytösottelusta on naurettava, mutta se on vain välttämätön paha, jolla saadaan enemmänkin henkilöhahmoilla ja pitkän tarinan päätepisteen lähestymisellä pelaava tarina liikkeelle.
Harjoittelukooste on hyvä, mutta liian lyhyt! Varsinkin, kun se sijoittuu Tony Burtonin loistavasti esittämän Duken upean alustavan, faktat pöytään latelevan monologin perään.
Tärkeimpiin sivurooleihin on kerätty osaavia tekijöitä ja on hienoa nähdä pienissä vilahduksissa tuttuja matkan varrelta. Gilmoren tyttöjen Milo on paitsi sukunäköinen, myös muuten sopiva valinta nuoremman Balboan rooliin.
4/5
Tämä projekti oli todella uuvuttava. Kestoltaan Rockyt ovat suunnilleen tasoissa Kummisetien kanssa, mutta todennäköisesti jälkimmäisiä olisi helpompi tykittää peräkkäisinä päivinä. Oli mielenkiintoista seurata ajan kulumista pitkin sarjaa. Näyttelijät vanhenevat, tekniikka ja erityisesti leikkaustyyli muuttuu. Ainoa, mikä pysyy samana on Burt Young, joka näyttää hiustyyliä lukuun ottamatta täsmälleen samalta sarjan jokaisessa osassa - kuin Ethan Hawke Boyhoodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti