#kulttuuriblogi palaa Twin Peaksiin 1-4

Liikennevalot

Menemättä vielä syvemmin uudelleenlämmittelyn muuhun laatuun on todettava, ettei TP ole ikinä näyttänyt näin hyvältä. Tekijät uhkasivat kuvata sarjan filmille, mutta juuri nyt IMDb:n tiedoissa puhutaan Alexasta, joka olisi nykyaikainen vaihtoehto - varsinkin, kun "pitkästä 400-sivuisesta" käsikirjoituksesta kertyy materiaalia 18-tuntiseen tarinaan. Oli miten oli, kuvan terävyys on jotakin aivan muuta kuin aiemmin. Tämä sama tekninen kehitys näkyi dramaattisesti käydessäni äskettäin katsomassa Alienin Kinopalatsissa: perään näytetty Covenant-maistiainen oli tekniseltä laadultaan aivan eri maailmasta. Ridleyn toteamus "We had a focus problem" näytti vähättelyltä, eikä oltu edes ykkössalin jättikankaalla. Kotiteatterin 90" minikuva onneksi peittää "näyttelijät kävelevät tarkennuspisteeseen" -tekniikan heikkouden siedettävästi.

Ensimmäisen jakson jälkeen kuvioihin alkaa ilmestyä tuttuja hahmoja ja näyttelijöitä, mutta vielä on liian aikaista sanoa, tehdäänkö tässä vain tuuletinhuoltoa, vai jatkavatko he sarjassa pysyvämmin.


Jakso 1 ja 2

Aloitetaan mustan kerhotilan punaisesta huoneesta. Jacoby on tilannut netistä lapioita. New Yorkissa tehdään LIGO-tason tarkkuudella akvaariotutkimusta. Paha Cooper elää elämäänsä kuten kuuluukin. Tyylikkäästi harmaantunut Deputy Chief Hawk - LoL - saa nimellisen vihjeen viimeisensä vetävältä Pölkkynaiselta. Aivan eri kaupungista löytyy pitkän jahkailun jälkeen Silta-tyyppinen yhdistelmäraato. Screamin jälkeen jonkin verran muuttunut Matthew Lillard pidätetään. Ennen taukoa palataan Roadhouseen, jossa ÄJHP-Shelly on viettämässä iltaa ja huomaa vanhentuneen Jamesin. En tiedä, mikä Cromatics on, mutta se soi hyvin.

Viime viikolla Twin Peaksissa.

Paha Cooper murhaa ja hax0roi sitten itsensä FBI:n intraan ja lähtee kohti vankilaa. Vakuutusmyyjä yrittää neuvotella sheriffin kanssa, muttei pääse typerästi jankkaavan, ihan hyvin säilyneen Lucyn tiskiltä eteenpäin. Punaisen huoneen kääpiö on henkilösuhteiden vuoksi nykyään puu ja kuulostaa siltä.

Häikäisevää

Tunnelmaa luodaan hyvin, mutta sen kääntöpuolena on se, että useat kohtaukset ovat ve-ny-tet-ty-jä-ä. En ikinä olisi pärjännyt avainta etsivänä poliisina. Näyttelijät ovat taidoiltaan laatukamaa ja nimiltään vahvaa "tuttu naama" -tasoa. Äänimaailmassa voisi olla vähän enemmän musiikkia "ominous rumblen" ja "brooding humin" lisäksi. Ei tämä sentään mitään Eraserheadin päänsärkykohinaa ole, mutta ei ole yllätys, että sound design -kohdasta löytyy vain yksi nimi. Toinen apulaisohjaaja lienee muuten saanut työpaikan lähinnä nimensä takia.
Tässä ollaan selvästi oikeilla jäljillä, sillä jännitys pysyy yllä ja seuraavan jakson haluaisi katsoa heti perään.


Jakso 3

Jess, Cooper kohtaa välitilassa Phoebe Augustinen, joka ei kuitenkaan ole Ronette Pulaski. Ohi lentää iso pää. Jess, Albert ja ei-jess Gordon palaavat tarinaan. Lopulta Cooper poistetaan kerhosta, mutta Paha Cooper ei tule sisään, sillä on vielä kolmas Cooper - Dougie, joka kohtaa Miken.

amerikkalainen tyttö

Dougie heittää garmenboziat lattialle ja Paha Cooper syliinsä. Cooper välttää salamurhan ja päätyy kasinolle. Hän ei enää noudata tapaansa palauttaa 10-15% voittoja, vaikkei vieläkään pelaa omilla rahoillaan. Kyse ei ole pupuista.


Jakso 4

Cooper heitetään tyylikkäästi ulos kasinolta. Muita tyylikkäämmin vanhentunut Denise on nykyään FBII:n pomo. Truman on nyt jääkiekkoilijan sijaan näyttelijä - vai onko? Vanhentunut Bobby on poliisi - mielenkiintoinen yhtymäkohta omaan todellisuuteeni ja tuttuun, josta olisi voinut tulla jotakin parempaakin.

Bobbyn vastakuva

Lucyn ja Andyn poikaa näyttelevä Jesse Eisenberg tai Michael Cera parodioi yllättävän hyvin Kummisetää, mutta kuten niin usein, se vedetään hieman överiksi. Tutkimusryhmä saapuu Etelä-Dakotaan ja kohtaa Pahan Cooperin, joka vaikuttaa täysin normaalilta.
Dementian aiheuttamasta sekavuustilasta kärsivä Katatonia-Cooper on selvästi jonkinlainen saatanan hyvin verhottu vertauskuva vanhenemisesta ja nykyajan liian pitkäikäisten ihmisten kohtelusta länsimaissa.

Vaikutelma on yllätävänkin positiivinen - nyt ei katsella mitään kotivideon testikuvaa, jonka tekijä on saanut vanhojen näyttöjen perusteella kimmokinnusteltua elokuvateatteriin. Koska kyseessä on "Limited special event series", vaikka puhutaankin kolmannesta kaudesta, voidaan odottaa, että tarina ei jää kesken ja siinä saattaa olla tällä kertaa myös tyydyttävä lopetus.

Tästä eteenpäin TP:ä tulee vain yksi jakso viikossa - todennäköisesti pitempään viimeiseen jaksoon asti, joten täytynee keksiä jonkinlaista lisäsisältöä #kulttuuriblogiin. Syksyn valtavassa henkilökohtaisessa menetyksessä voisi olla purkamista ja enemmän kirjoittamista kuin viikottaisessa jaksotiivistelmässä ...mmH

Jossakin vaiheessa alkaa myös Viikon Laserdisk -osio, mutta ei vielä.