PAL, letterbox 1,85:1, CLV+CAV, Dolby Surround, noin 92 minuuttia, PG
O: Sally Potter N: Tilda Swinton, Billy Zane, Lothaire Bluteau, John Wood, Charlotte Valandrey, Heathcote Williams ja Quentin Crisp
Kuvittele mielessäsi 1980-luku, ehkäpä omakotitalon alakerrassa, saunatilojen yhteydessä oleva ajanvietehuone - televisiohuone, jonka seinät on puupaneloitu, lattiaan on ehkä rakennettu lämmitys tai sitten liuskekivilattiaa peittää paksu, taljamainen karvamatto. Huoneen laidalla on sohva ja sen vieressä ja vastapäätä pari saman sarjan nojatuolia. Keskellä on matala pöytä. Kalusteet on tehty melkein samasta puusta kuin lauteetkin, mutta ne on lakattu - ollaan sentään kodissa, ei taloyhtiön saunaosastolla. Pehmusteet ovat haaleanpunaiset, ajaton design ja värimaailma perityy vielä 1970-luvulta, koska nämä kalusteet kestävät aikaa. Yhdellä seinällä roikkuu ryijy, joka peittää punaista tiiliseinää. Ryijyn tilalla voi olla myös koko seinän peittävä kuva: auringonlaskun rantamaisema Miamista tai Havaijilta.
Huoneen nurkassa, siellä mihin sohvalta näkee vähiten epäsuorasti, on kuvaputkitelevisio - aika iso, muttei mikään jättiruutu, sillä jo tämän taiteileminen läpi oviaukosta oli hankalaa. Nykyään tätä huonetta sanottaisiin kotiteatteriksi tai juntimmin miesluolaksi. Täällä ei ole vielä Nintendon Entertainment Systemiä, sillä ne, joilla on varaa, eivät ole peli-iässä. Aikaisemman, proto-kotiteatterin seinällä olisi vielä ollut valkokangas 8 mm tai ehkäpä 16 mm filmiprojektoria varten, mutta ne ovat menneen talven lumia, eivätkä varsinaisesti päässeet koteihin asti, toisin kuin VHS-nauhurit ja vielä hetken aikaa leikkaamattomat elokuvataiteen enemmän tai vähemmän veriset mestariteokset.
 |
| LaserDisc - the Superior Format! |
Tällaiseen maailmaan syntyi Laserlevy, 12-tuumainen, LP-levyä hieman paksumpi CD:tä muistuttava levy, jolle mahtuu tekniikasta riippuen parikin tuntia liikkuvaa kuvaa ja CD-tasoista ääntä! Television alla on isokokoinen soitin, jonka suuri kuvaputki kuitenkin sopivasti piilottaa. Soittimen levykelkan kokoinen pizza ruokkisi vallan hyvin parikin aikuista, jotka nauttisivat sen tai saunan päälle ehkä pullolliset vihreää Smurffilimpsaa. On aika siirtää korona pois pöydältä sohvan taakse ja aloittaa elokuvapäivän elokuvailta!
 |
| Alkuperäinen suojamuovi (1994) hankaloitti valokuvausta keinovalon alla |
 |
| Levyn kallistaminen auttoi jonkin verran |
Kun nyt, vuonna 2017, käynnistän monen vuoden tauon jälkeen laserlevysoittimen - joka saattaa olla monille tuttu lähinnä karaokebaareista - on ilmassa jännitystä. Lähinnä jännittää se, miten uusi vahvistin ja projektori keskustelevat analogisen, nimenomaan komposiittivideokaapelia käyttävän kuvalähteen kanssa. Vanhan tykin kytkin suoraan soittimeen SCART-johdolla ja vahvistimeen meni ääni RCA:lla, kuva ei lainkaan. Nyt vahvistimeni toimii korttelin parhaan kotiteatterin aivoina, solmukohtana, jonne syötetään eri lähteistä virtaavaa kuvaa ja ääntä, jotka johdetaan digitaalista signaalitietä pitkin joko televisioon tai projektorille ja perinteistä HiFi-tasoista ohutta kuparikaapelia pitkin kaiuttimiin.
 |
| CAV-tallennettuja levynpuolia voi selailla yksittäisen kuvan tarkkuudella |
Virta kulkee, soitin surisee ja levy on nyt paikallaan, muttei lähde itsestään pyörimään. Seinällä on vihreä 1,33:1-kuvasuhteinen neliö. Sen pitäisi olla sininen ja televisiossa se varmaan olisikin. PLAY, kolahdus ja soitin alkaa hurista. Neliö häviää ja jonkin ajan kuluttua ilmestyy kuva! Ääni on kirkas, mutta kuva ei. Kuvanlaatu tuo mieleen Alien-elokuvien näyttöruudut. Painan pausea, jolloin kuva välähtää sinisenä ja muuttuu taas vihreäksi. Kun jatkan katselua, kestää reilut kymmenen sekuntia, ennen kuin kuva palaa - tämä johtuu projektorin järkyttävästä hitaudesta vaihdettaessa kuvalähdettä. Syy voi olla HDMI-kättelyssä, mutta pohjaongelma on se, että kun soitin on pausella, vahvistin tai tykki toteaa, ettei soittimelta tule lainkaan kuvaa ja yhteys katkeaa. Ääni toimii täysin viiveettä. Kuvankaappaukset täytyy siis ottaa vauhdissa.
 |
| Orlando seinällä zoomaamattomana |
Kuva ei ole aivan keskitetty, vaan oikeassa reunassa on pieni surureuna - tätä ei näy televisiossa, mutta projektorin kuvasta ei ainakaan leikkaudu mitään pois. Yhtäkkiä, tarinan päästyä liikkeelle, kuva ja ääni häipyvät! Soittimen näytössä lukee End. On aika kääntää levy. Tässä kohdassa on myös hyvä hakea evästä. Pidän perunalastutaukoa, joten teen reissarin loputtomalla kermajuustolla ja rosvopaistilla. Orlandon puolenvaihto on sijoitettu hienosti: kuvassa on häivytys ja äänessä sydämenlyöntejä. Ja heti kakkospuolen alussa näkyy tissit. Levyn pyörintänopeus muuttuu lineaarisesta kulmanopeudeksi, mutta tämä vaikuttaa vain kuvakelauksen sujuvuuteen - mikä on aivan eri maailmasta kuin DVD:n, HD DVD:n ja Blu-Rayn pätkivä nykiminen - pysäytyskuvaa ei ole.
 |
| Oikeassa reunassa on tyhjää tilaa perspektiivikorjauksenkin jälkeen |
Levyn lisämateriaalina on elokuvan traileri, joka esitetään ennen elokuvan alkua.
 |
| Ruokapöytäpelissä yhdistellään taloja |
Orlando kertoo samannimisestä, Tilda Swintonin näyttelemästä, ensin mies- ja sitten naisidentifioituvasta hahmosta, joka saattaa olla kuolematon. Ensin ollaan Barry Lyndonissa, sitten edetään parin etapin kautta ensimmäiseen maailmansotaan ja nykyaikaan asti. Hyvin Pilvikartastomaista. Orlando on aluksi jonkinlainen hovin virkamies ja sittemmin lähettiläs, joutilas aatelinen ja kirjailija. Matkan varrella kaikki pysyy samana - vain sukupuoli vaihtuu, kuten Orlando itse toteaa. Alkuperäiskirjan tarinankerronta saattaa olla täyteläisempää ja pitempää, mutta elokuvan rajallinen kesto on varmasti pakottanut tekemään typistyksiä. Saatoin olla tekniikan lumoissa, mutta minulta meni täysin ohi esimerkiksi se, että joku kuningatar kieltää Orlandoa vanhenemasta.
 |
| En kieltäytyisi - ranskalaisuudesta huolimatta |
Tilda on aina Swinton ja venäläistä(?) prinsessa Sashaa näyttelevä Charlotte Valandrey on hyvin eteerisen kaunis, mutta muuten näyttelijäsuoritukset eivät tee erityistä vaikutusta - kuten ei koko elokuva muutenkaan. Lavastus, puvustus ja kuvaus ovat laatutyötä ja tulevat hyvin läpi myös analogisesta kohinasta, joka muistuttaa englanninkielisen termin mukaisesti hyttysparvea kesäillassa. Levyn kuvasuhde on alkuperäinen 1,85:1 - ei siis mikään 1,77:1 - ja sen saa vääristymättä täyttämään valkoseinän suoraan tykin zoom-asetuksella. Orlandoa ja ensi viikon Halloweenia yhdistää se, että molemmissa ohjaaja on ollut mukana säveltämässä musiikkia. Orlandon musiikki ei jää mieleen, vaikka se todennäköisesti sopi hyvin ruudun tapahtumiin.
2,5/5
Jos Sally Potter kiinnostaa elokuvantekijänä, suosittelen aloittamaan siitä, mistä minäkin: Tangon oppitunnista, joka on todella hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti