Casa de Campon suuri huvipuisto on auki vain viikonloppuisin, onhan nyt lokakuu ja minusta näkee sen. Ihmiset pukeutuvat naurettaviin, lähinnä alkutalvea muistuttaviin vaatekerroksiin. Miten niin erotun joukosta shortseissa ja t-paidassa? Tilanne on oikeastaan ihan ok, sillä voin rauhassa ottaa raskaan kuvauskaluston mukaan huolehtimatta siitä, mihin ne laitan laiteajelujen ajaksi. Hetken ajan luulen, että suihkusta tulee lämmintä vettä, mutta olen väärässä. Selviän hetken, eikä uusien vaatteiden vaihto tunnu täysin epämukavalta kevyen peseytymisen jälkeen. Ehkäpä käyn taas Avenida de American kieppeillä suihkussa iltapäivällä.
Löysin illalla alkuperäiskielisiä elokuvia näyttävän Princesan ja aamulla saan viestin Cine Idealista, jossa on arkena halpoja iltapäivänäytöksiä. Ahmin yhden aamiasmuffinssin ja lasillisen Coca-Colaa ja lähden kohti Cafeteria Santanderin aamiaischurroa.
 |
| Suklaata ja churroja |
|
Churrot ovat herkullisia enemmän sulatetun suklaan kuin juotavaksi tarkoitetun kaakaon kera. Sormet ovat taas enemmän tai vähemmän rasvassa ja paikalliseen tapaan tarjolla niiden pyyhkimiseen on vain lähinnä voipaperia muistuttavia serviettejä. Nyt ymmärrän, miksi oven edessä pyörii tukityöllistetyn näköinen tyyppi myymässä nenäliinoja. Ovelaa.
 |
| Dippaus | |
Kävelymatka Telefericolle kulkee saamani kartan merkintöjä seuraten. Keli on lämmin, lorelain optiikkapakkaus painava ja olo on lopulta kuin DbtL-päivien lopussa. Tutustun jalan aika mukavan kokoiseen palaan Madridia ja lopulta pääsen kaapelihissin lähtöpisteeseen. Suomessa en maksaisi tällaisesta, mutta täällä vajaan kuuden euron hinta tuntuu kohtuulliselta. Mahassa kourii, kun kori heilahtaa lähtöaseman reunan yli tyhjyyteen, mutta kulkuneuvo on hyvin tasapainotettu kahdella kopin kulmiin sijoitetulla vesikanisterilla.
 |
| 1:30000 | | |
 |
| Teleférico |
|
 |
| Haluaisin joskus asua ylimmässä kerroksessa | |
 |
| Tarkastus luo turvallisuutta | |
Ehkä noin vartin päästä olen joen toisella puolella
Casa de Campossa, kahden tuhannen hehtaarin puistossa, josta näkee yli kaupungin. Jos minulla olisi mekko ja kohdalle osuisi kesämyrsky, antaisin mielelläni sen kastella minut ja liimata kevyen kankaan kauniiseen vartalooni. Ilma on kirkas ja vain satunnainen tuulenvire viilentää ja puhdistaa. Olen aika poikki. En mene eläintarhaan, vaan osoittelen Lorelaita kohti erilaisia leonelaisen aavikkoisia ja vihannan metsäisiä maisemia ilman varsinaista inspiraatiota. Annan näkemäni ohjata, vaikka tiedän, etteivät kuvani tule tekemään oikeutta sille, mitä näen ympärilläni - aivan joka puolella.
 |
| Casa de Campo |
|
 |
| Pää alas! | |
|
 |
| Ei banaania, kolikko kertoo mittasuhteen | |
 |
| Tähän se laskeutui |
 |
| Terhoja jonossa | |
 |
| Iso asia, mikä liikutti |
Paluumatkalla käyn Monteran McDonaldsissa. Syön paikallisen erikoisaterian, joka muodostuu pääasiassa pekonista - huh-huh. Viestin Virginian kanssa loppupäivän ohjelmasta, olemme menossa syömään entisten työkaverien kanssa italialaista paikallisruokaa. Menen hieman ähkyisenä Touch Me:hin - on aika tehdä valinta. Sovittaminen ratkaisee paitaongelman, vain sininen tarjosi haluamani liikkuvuuden, muut olivat liian kireitä olkapäistä. Yritän Hostelilla voimaunia, mutta ei onnistu. Paras vaan puskea eteenpäin.
 |
| Rafaello | |
 |
| Extreme-polkija |
 |
| Grand McExtreme |
Tapaan Virginian veljen ja luovutan perinteisen Rituaalisalmiakin, joka maistuu kaikille muille kuin Virginialle. Virkistyn suihkussa ja katson
Pasapalabraa, sanapeliä, jossa tunnutaan taktikoivan liikaakin sillä, että luovutetaan oma vuoro eteenpäin. Sanat ovat kuulemma myös hyvin vaikeita. Paita saa hyväksynnän.
 |
| Rake43 was here | |
 |
| Salmiakkia! | |
 |
| Pasapalabra | |
Löydämme lopulta La Tagliatellaan, alan jo turtua ajotyyliin. Syömme entisen työporukan seurassa. Yhtä vaille naisvaltaisesta ryhmästä mieleeni jää aluksi vain yksi nimi: Blanca istuu vieressäni, vinosti Virginiaa vastapäätä. Hän vaikuttaa ja näyttää mukavalta ja puhuu sujuvaa espanjaa. Daniel Winteriä lainatakseni "doable". Ei, paljon enemmän kuin. Sarkastisen yllättäen hän ei ole vapailla markkinoilla. Itse asiassa Virginia on menossa hänen häihinsä ensi viikonloppuna. Kiitos, saatana. On sekä tragedia että siunaus, etten tullut ottaneeksi Blancasta kuin yhden kuvan vastapäisen ikkunan kautta.
 |
| Tästä kassista riitti ruokaa koko loman loppuun asti. |
| |
Iltapäiväinen Extremeburger osoittautuu virheeksi. Tilaan perinteistä paikallista raviolia sieni- ja mantelihöystöllä. Ruoka on kuin Blanca, mutta sitä on liikaa. Saan lopulta syötyä puolet annoksestani. Otan loput siitä ja Blancan pizzasta mukaan ja saan kansainvälisenä vieraana paketit mukaani hienossa Tortellinin viininpunaisessa kangaskassissa. Tarjoilijamme on hauska, vaikka tuntuukin korostavan suomalaisuuttani vähän liikaa.
 |
| Jälkiruoka | | | | |
 |
| Blancan vesipullo - nykyään kastelukäytössä |
Aterian ja jälkiruuan jälkeen seuraa yleistä keskustelua espanjaksi. Huvitan itseäni valokuvaamalla. Vaihdoin kaukaa viisaasti hostelilla Lorelain Fujiin. lasku ositetaan sujuvasti ja aletaan tehdä lähtöä. Hyvä, olen yhä väsyneempi. Espanjalainen hyvästely on pitempi prosessi kuin suomalainen ja ryhmässä on yksitoista jäsentä. Viileällä jalkakäytävällä seisominen alkaa hieman viluttaa, mutten tietenkään näytä sitä ulospäin keskellä talvivaatteisiin pukeutunutta paikallisväestöä.
 |
| Onnellisen elämän käsikirja | |
 |
| Blanca | |
Mainitsen autolla piruuttani jotakin jatkoista, koska tiedän riskin olevan minimaalinen. Menemme kuitenkin vielä Hermanos Cabrera -terassiravintolaan GT:lle. Viiden euron juoma ei juuri välitä mistään neljän senttilitran säännöstä. Ihan hyvää, vikka minulle olisi riiittänyt olut tai colakin. Metro on jo kiinni, joten saatamme Virginian kotiin ja lähden kävelemään Mikhailin rinnalla epävarmana tulevasta. Jonkin ajan kuluttua päädymme sähköpyörätelineen luo. Mikhail kaivaa taskustaan kortin ja pikaisten ohjeiden jälkeen kiidämme sähköpyörillä läpi öisen kaupungin! Jiihaa!
 |
| Gin & Tonic | |
Kello on lähes kolme päästessäni yöpaikkaan.Tämä olisi voinut olla 30k-päivä ja tekisi mieli merkitä se sellaiseksi aikaeromenetyksen vuoksi, mutta en tee niin. Huomenna Segoviaan. Varustus: farkut ja Lorelai.
26756 askelta, 20,6 kilometriä, 941 kilokaloria, 53,3 grammaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti