#kulttuuriblogi polttaa Twin Peaksin

Jakso 17

Varhaisen dementian merkkejä osoittava Cole retkonnaroi menneitä. Ilmassa on vahvasti Salaisten kansioiden loppukausien mytologiajuonen selkeyttä. Mullins pääsee aallonpituudelle ja nyt myös fiibi tietää Dougien olevan Cooper. Cooperin vaiheet kerrataan hienosti tiivistettynä, jotta jatkossa ei tarvitse katsoa koko kautta uudelleen. Putkassa tulee suukopua. Puhelinlangat laulaa - ominousisti. Käy nopeasti selville, miksi koko kauden putkassa ollut tyyppi on saanut kunnolla turpaan, eikä lyöjää ole vangittu. I approve 100%.

Benin veli, Jerry Horne on päätynyt alasti Jacksonin reikään Wyomingissa. Ben tekee järjestelyt hänen noutamisekseen - miksi? Paha Cooper jumittaa Pupupalatsissa ja imeytyy kuutioon, hapsiaisaluksen muotoisen pään seuraan. Seimolap ohjaa PowerPoint-diashowta Kinectillä. Paha Cooper ihmettelee päädyttyään poliisilaitoksen pihaan ja niin minäkin. Unohdin mainita viimeksi ennustuksestani, jossa Cooper ja Paha Cooper kohtaavat, sulautuvat toisiinsa ja tuhoutuvat.

NäinO

Andy on tuntevinaan Pahan Cooperin ja putkassa silmätön naisidentifioitu käy yhä rauhattomammaksi. Paha Cooper tapaa Lucyn ja Frankin, Andy saa etiäisen. Chad aseistautuu, Andy aavistanee jotakin ja menee hakemaan Hawkia. Kuminyrkki hoitelee Chadin. Puhelin soi ja todennäköisesti soittaja on Cooper. Tiivistä tunnelmaa ja väkivaltaa Frankin toimistossa. Ampuessaan Pahaa Cooperia selkään Lucy ymmärsi siirtyä henkisesti jo 1990-luvulle.

Ristihäivytyshaamut tulevat klähmimään ruumista. Kumikäsi nyrkittää BoBin paskaksi, muut lähinnä katselevat sivusta. Kaikki sarjan hahmot ovat Frankin toimistossa, joten Cooper häipyy entiseen hotellihuoneeseensa, jossa Josie Packard lienee edelleen jumissa laatikon nupissa. Seuraa arkistokuvaa. Sarah kiroaa tyttärensä, jonka murha pilasi kaiken. Laura häviää metsään. Julee Cruise näyttäytyy.

En jaksanut katsoa molempia jaksoja peräkkäin.


Jakso 18

Jaaha, tämä jatkuu suoraan siitä, mihin jäätiin. Paha Cooper on ihan liekeissä, Dougie palaa myös ja Cooper kuljettaa kirkuvaa Lauraa metsän pimeydessä. Joku Cooper tapaa taas Miken käsivarsineen. Ja Laurakin on taas mukana - tämä ja Leland nähtiin jo kauden alussa. Aidolla Dianella on muuten aidot punaiset hiukset. Sitten ollaan tiellä, jolla Paha Cooper sai aiemmin autosairauskohtauksen ja oksensi syliinsä. Myös Cooper kerää matkamittariin tasalukuja. Mutta ei, Cooperia ei vedetä mihinkään. Ei, kun vedetäänpäs - tai sitten vaan RoyOrbisonoitiin yöhön asti.

Hieno kuva

Saavutaan Pahan Cooperin motellille. En tiedä, onko tämä Motel California Hämärän rajamailla hyvä paikka sille, mutta Cooper haluaa tehdä sen pimeässä. En shippaa näitä kahta, eikä jatko ole mitenkään verrattavissa viime viikon pariutumiseen. Tässä ei edes pureta URSTia ja Diane näyttää vähän kärsivältä. Dianea ei suhde kiinnosta.

Cooper käy kahvilla ja tulee toimeen kanta-asikkaiden kanssa. Kiva nähdä, ettei koko ajan olla vaan kerhohuoneessa, vaan ulkomaailmassa on ihan tarinaa ja juontakin. Normaalisti Carrie Page haistattaa pitkät tuollaisille jehoville, mutta juuri nyt hänellä on ihmissuhdeongelmia. Nykyisellä digitaalitekniikalla voi kuvata koko matkan Odessasta Twin Peaksiin yhdellä otolla.

Carrie ei tunnista paikkoja Twin Peaksissa, vaikka kyseessä on sama näyttelijä. Kummaa. Eikä Sarah Palmerkaan asu talossaan, koska kyseessä on rinnakkaismaailma, vaikkakin Chalfont on tuttu nimi kakkoskauden huonommalta puolelta, kuten myös Tremond. Tässä lienee taas kyseessä Jaakobin painajainen. Sarja päättyy cliffhangeriin.


Loppupurku

Ideahan vaikutti aluksi ihan tavalliselta saippuasarjalta, mutta parani heti, kun perusjuoneen lisättiin se, että hahmot olivat hieman omituisia. Vikaan meni, kun mystiset tapahtumat saivat liikaa painoarvoa. Tekijöiden olisi myös pitänyt pitää puolensa ja olla paljastamatta Laura Palmerin murhaajaa. Lisäksi olisi auttanut, jos tekijät olisivat säilyttäneet kiinnostuksensa projektiinsa. Tuloksena olisi voinut olla Clarke/Kubrick-tyylisesti "maailman paras parhaan katseluajan saippuasarja".

Kolmoskaudessa oli paljon hyvää: kuvanlaatu, hahmot, kuiva huumori, hurme, Miguel Ferrer, tunnelma ja näyttelijät - vaikka Kyle MacLachlanin fetisointi oli vähän liiallista. Tarina olisi voinut hyvin keskittyä taas tiiviimmin Twin Peaksiin ja tuttuihin hahmoihin, vaikka se olisi ollut vähän vanhan kertausta - kuten kauden loppu nyt oli. Tarinaa olisi myös voinut kuljettaa eteenpäin vähän nopeamminkin, sillä materiaalia siihen olisi kyllä ollut. Poistettuja kohtauksia tuskin nähdään ihan pian.

En ole vielä kuunnellut YLEX Etusivun analyysiä, eikä Rewatch ole vielä ilmestynyt, mutta oma tunnelmani on nyt vähän haalea. Ehkä katson sarjan uudelleen, kun se tulee SubTV:ltä jonkin ajan päästä.


Kiitos kaikilla lukijoille henkilökohtaisesti, tiedätte kyllä, keitä olette. Ensi viikolla tai ainakin lähiaikoina alkaa #kulttuuriblogin viikon LaserDisk -sarja.